Banaaninviljelyn torjunta-aineet aiheuttavat sairauksia työntekijöille


Banaaniviljelmillä käytetyt torjunta-aineet aiheuttavat työntekijöille myrkytyksiä, hedelmättömyyttä ja syöpiä sekä saastuttavat ympäristöä, sanoo lääketieteen tohtori Catharina Wesseling, joka on tutkinut torjunta-aineiden vaikutuksia terveyteen Costa Ricassa IRET:n tutkimuslaitoksessa.

IRET on yliopistollinen tutkimuslaitos, joka alunperin perustettiin järjestämään koulutusta banaaniplantaasien työläisille torjunta-aineiden käytöstä. Tutkijat totesivat pian useimmat torjunta-aineet haitallisiksi ja nykyisin tutkimuslaitos tiedottaa aineisiin liittyvistä monista riskeistä ja pyrkii löytämään vaihtoehtoja vaarallisille aineille.

Costa Rican banaaniviljelyksillä käytetään 46 kiloa torjunta-aineseosten vaikuttavia aineita hehtaaria kohden vuodessa. Costa Ricassa tuotetaan myös kahvia, riisiä ja sokeriruokoa, mutta banaaninviljelyssä käytetään puolet maassa käytetyistä torjunta-aineista.

Eniten käytetyt torjunta-aineet ovat sienitaudeilta suojaavat aineet, matojen hävittämiseen käytetyt yhdisteet sekä rikkaruohojen ja hyönteisten torjuntaan käytetyt aineet.

Wesselingin mukaan nimenomaan suuret ylikansalliset banaaniyhtiöt kuten Chiquita, Del Monte, Dole ja Fyffes eivät piittaa työläistensä terveydestä eivätkä ympäristön saastumisesta.

Wesselingin mukaan pienemmät kansalliset yhtiöt ovat viime vuosina eniten vähentäneet torjunta-aineiden käyttöä maassa.
- Suuret torjunta-aineiden valmistajat, kuten Zeneca, mainostavat torjunta-aineita laajalti. Yleinen tietoisuus aineiden vaaroista on hyvin vähäistä, sanoo Wesseling.

Bipyridyyliyhdiste kiistelyn kohteena

Tällä hetkellä kiistelyn kohteena on Zenecan valmistama bipyridyyliyhdiste, jonka tuotenimi on Paraquat. Se on rikkaruohon torjunta-aine. Paraquat vaurioittaa ihoa, kynsiä ja silmiä ja lisäksi se aiheuttaa verenvuotoa nenästä.

Nautittuna tai ihon kautta imeytyneenä se voi aiheuttaa vakavan, kuolemaan asti johtavan myrkytyksen. Paraquatin käyttö on kielletty esimerkiksi Suomessa ja Ruotsissa.

Torjunta-aineiden lentoruiskutukset ovat osoittautuneet ongelmallisiksi. Usein ihmiset ovat plantaasilla työskentelemässä, kun ruiskutus tehdään kuivalla ilmalla. Työläiset saavat haitallisia aineita suoraan iholleen ja hengitykseensä.

Plantaaseilla työskentelevät ihmiset ovat varsin tietämättömiä aineiden riskeistä. Monet ovat lukutaidottomia eivätkä ymmärrä esimerkiksi torjunta-ainesäkkeihin painettuja ohjeita siitä, kuinka suojata itsensä käsineillä, haalareilla tai hengityssuojaimin.

Usein suojavälineitä ei ole tarjolla. Yhtiöt ovat luvanneet järjestää opetusta aineiden käytöstä, mutta Wesselingin mukaan ne eivät pidä lupauksiaan eivätkä välitä, vaikka työläiset saavat myrkytyksiä.

Aldicarbista oireita yli 300 costaricalaiselle

Vuonna 1991 Yhdysvalloissa löydettiin banaaneista jäämiä aldicarbi-torjunta-aineesta. Aldicarbi ehti aiheuttaa myrkytysoireita yli 300 costaricalaiselle työläiselle, mutta vasta kun Yhdysvalloissa todettiin myrkytysoireita banaaneja syöneillä, aineen käyttö kiellettiin välittömästi.

Tunnettu on Wesselingin mukaan myös DBCP:n (klooripropaani) 1960- ja 1970-luvuilla aiheuttama miespuolisten banaanityöläisten hedelmättömyys.

Vaikka torjunta-aineiden käyttöä säätelevätkin monet kansainväliset ja kansalliset lait, Wesselingin mukaan niitä ei käytännössä toteuteta. Costa Ricassa esimerkiksi ovat voimassa FAO:n määräykset torjunta-aineiden rekisteröimisestä. Wesseling sanoo, että viranomaiset eivät toteuta määräyksiä.

Jokivedessä myrkyllisiä aineita

Torjunta-aineet kulkeutuvat maaperästä veteen. Jopa Costa Rican kansallispuiston joissa on havaittu myrkkyjä.
- Jokivettä käytetään vaatteiden pesuun ja ihmiset myös uivat joissa. Banaanikasvien juurissa elävien loismatojen hävittämiseen käytetyt hyvin myrkylliset fosfori- ja karbamaattiyhdisteet ovat aiheuttaneet lukuisia kalojen joukkokuolemia. Päästöihin syyllisiä on vaikea löytää, sanoo Wesseling.

IRET:n tutkijat ovat löytäneet klorotaloniilia pohjavedestä, jota käytetään juomavetenä. He arvelevat, että klorotaloniili aiheuttaa syöpää.

Aina kun torjunta-aineita ruiskutetaan ilmasta, aineet haisevat pitkän aikaa lähikylien ilmassa. Kylien asukkaiden sairastuvuutta ei ole tutkittu.

Rikkakasvien torjuntaan käytetyt kemikaalit eivät häviä ympäristöstä. Monet näistä aineista, kuten atratsiini, vaikuttavat hormoniaineenvaihduntaan. Rikkakasvien torjunta-aine diuroni aiheuttaa mahdollisesti syöpää.

Ammattiyhdistysoikeuksia rikotaan

Maassa on noin 50 000 banaanityöläistä, jotka tyypillisesti ovat hyvin liikkuvaa työvoimaa. Banaaniplantaasit tekevät kolmen kuukauden työsopimuksia kerrallaan, minkä jälkeen työläiset irtisanotaan. Näin työläiset jäävät vaille monia sosiaaliturvaetuja tai eläkettä.

Plantaaseilla työskentelee myös lukuisia laittomasti maahan tulleita siirtolaisia Nicaraguasta ja Panamasta. Ammatillinen järjestäytyminen on vaikeaa.

Ammattiyhdistysaktiivit ovat Costa Ricassa banaaniyhtiöiden mustalla listalla. Listalle joutuneita uhkaillaan ja irtisanotaan.

Ammattiliittojen kansainvälisen kattojärjestön VAKL:n vuosiraportin mukaan Costa Rican, Hondurasin, Guatemalan, Kolumbian ja Panaman banaaniviljelmillä on tapahtunut kymmeniä ammattiyhdistysoikeuksien loukkauksia viime vuonna.

- Banaanityöläisille maksetaan huonoa palkkaa. Edes minimipalkkamääräyksiä ei toteuteta, sanoo Wesseling. Monet työläiset saavat alle seitsemän markkaa päivässä palkkaa. He tekevät usein työtä ilman viikonloppuvapaita. Naiset saavat samasta työstä pienempää palkkaa kuin miehet. Plantaasien työntekijät majoitetaan yhtiön asuntoihin. Plantaasit ovat hyvin vartioituja.

WTO ratkaisi banaanisodan Yhdysvaltain eduksi

Maailman kauppajärjestö WTO ratkaisi keväällä Euroopan unionin ja Yhdysvaltain välisen banaanikauppasodan Yhdysvaltain eduksi.

WTO totesi sääntöjen vastaisiksi EU:n ja 71 Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden väliset Lome-sopimukset, jotka mahdollistivat EU:n "oman" banaanintuotannon entisistä siirtomaista.

WTO:n päätöksen myötä yhdysvaltalaisten omistamien suuryhtiöiden banaanit pääsevät nyt vapaasti markkinoille. Se vaikeuttaa pienten banaanivaltioiden ja pienyritysten kauppaa. Pienyritykset eivät pärjää suurplantaaseille, jotka ovat painaneet tuotantokustannuksensa minimiin.

- Suuri osa Euroopan kuluttajista ei tiedä banaanien tuotanto-olosuhteista, mutta kuluttajien tietoisuuden koko ajan lisääntyessä puhtaasti tuotettujen banaanien kysyntäkin lisääntyy, arvelee Wesseling.

Monissa Euroopan maissa myydään niin sanottuja reiluja banaaneja. Reilu banaani on tuotettu ekologisesti ja työntekijöiden oikeuksia kunnioittaen, sanoo Suomen Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen Kepan banaanikampanjan vastaava Susanne Ådahl. Kepan järjestämä banaanikampanja alkaa Suomessa heinäkuussa.

STT-IKK
2.7.1999

ULKOMAAT-SIVULLE