Vanhempien väkivaltaisuus vie lapsen voimat
Omien vanhempiensa välistä väkivaltaa nähneellä lapsella on 3-9-kertainen riski tulla itse pahoinpitelijäksi, sanoo lontoolainen konsultoiva psykiatri Arnon Bentovim.
Bentovim
korostaa, että rakkaan ihmisen pahoinpitelyn näkeminen on
lapselle yhtä traumaattista kuin hän olisi itse uhri.
Perheen äidin ja isän välinen väkivalta heijastuu myös lapsiin.
Bentovimin mukaan niissä perheissä, joissa isän väkivalta on
vakavaa äitiä kohtaan, puolet isistä ja neljännes äideistä
käyttää väkivaltaa myös lapsiin.
- Joka kymmenes lapsi joutuu kokemaan väkivaltaa niissäkin
perheissä, joissa ei ole vanhempien välistä väkivaltaa,
Bentovim sanoo. Hän osallistui Jyväskylässä pidettyyn EU:n
naisiin kohdistuvan väkivallan asiantuntijakokoukseen.
Väkivalta jää
pään sisälle
Väkivalta rappeuttaa lapsen ja nuoren kehitystä myös
biologisesti siksi, että lapsen kokema stressi vaikuttaa aivoihin.
Aivot kehittyvät lapsen kokemusten mukaan.
- Trauman saanut lapsi voi olla ylivalpas ja -aktiivinen. Hän
saattaa reagoida pelko- ja paniikkitiloilla tai muuttumalla hyvin
hiljaiseksi. Lapsi tavallaan erkaannuttaa itsensä tapahtumista,
Bentovim sanoo.
Lapset kärsivät trauman jälkeisistä stressireaktioista, joita on
sitä enemmän mitä useammin he joutuvat väkivallan kohteiksi
tai näkevät vanhempien välistä väkivaltaa.
Bentovimin mukaan trauman jälkeistä stressiä pahentaa se,
että lasten pitäisi huoltajuussopimusten takia tavata
väkivaltaista vanhempaansa, yleensä isää, vaikka lapsi on
järkyttynyt ja peloissaan tapaamisissa.
Kurittaminen
kasvatuskeino
Pahoinpitely aiheuttaa lapsille muun muassa haavoittuvuuden
ja avuttomuuden tunteita, toistuvia pelko- ja ahdistustiloja,
oppimisvaikeuksia, masennusta ja kontrollin tarvetta.
Osa
lapsista muuttuu vihaiseksi ja aggressiiviseksi ja ryhtyy
käyttäytymään pelottelevasti. Lapsi saattaa kieltää
tapahtuneet mutta tuntea suurta syyllisyyttä tapahtumista.
- Väkivalta vaikuttaa lapsen kykyyn kiintyä muihin ihmisiin ja
hallita tunteitaan. Kehittyäkseen lapsi tarvitsee kohtuullisen
tasaista elämää, ei väkivaltaan liittyviä räjähdyksenomaisia
tunteenpurkauksia.
Bentovim toteaa, että väkivalta voi olla perheissä
kasvatusmetodi. Näissä perheissä on usein toivottomuuden
ilmapiiri, joka yhdessä huonon vanhemmuuden kanssa
vaurioittaa lapsia.
Väkivalta ei rajoitu vain lapsiin, vaan myös murrosikäisiin
nuoriin. Bentovim toteaa, että moni nuori ei uskalla kertoa
esimerkiksi treffeillä kokemastaan väkivallasta, koska samalla
heidän alkoholin- tai huumeidenkäyttönsä paljastuu. Varsinkin
uhreiksi joutuneet tytöt tuntevat aiheetonta syyllisyyttä.
Lapsi perheväkivallan uhrina: Lasten asema oikeusprosessissa haavoittuva
Perheväkivallan kohteeksi joutuneen lapsen asema
rikosprosessissa on haavoittuva. Laissa ei ole pykäliä, joissa
otettaisiin huomioon lasten tarvitsema erityiskohtelu.
- Tilanne on vaikea sekä inhimillisesti että oikeudellisesti. Joka
kerta on mietittävä, miten lapsen erityislaatuisuus pystytään
ottamaan huomioon. Perheessä tapahtuva lapsen pahoinpitely
traumatisoi lasta paljon enemmän kuin ulkopuolinen tapahtuma,
valtionsyyttäjä Päivi Hirvelä sanoo.
Pohdittavaksi tulee muun muassa, kuka lasta kuulustelee,
miten se tehdään ja onnistuuko se ollenkaan, miten näyttö
hankitaan ja miten teosta epäillyn oikeusturva otetaan
huomioon.
Hirvelän mielestä lasten kuulustelut pitäisi aina videoida. Tällöin
voidaan välttyä kuulustelulta useaan kertaan ja jopa lapsen
kuulemiselta oikeudessa. Toiseksi nauhalta näkee
myöhemminkin, miten kuulustelu ja sen menetelmät vaikuttavat
lapseen.
Jos lasta kuitenkin joudutaan kuulemaan oikeudessa, teosta
epäilty voidaan siirtää eri huoneeseen niin, että hän kuulee
puheen.
- Suomessa tällaiseen ei ole varauduttu, meillä ei ole
tarvittavaa tekniikkaa eikä tiloja. Asianomistajan asemaan ei
ole oikein paneuduttu. Laista puuttuvat säännökset
mahdollisuudesta huolehtia suojelun tarpeessa olevien
asianomistajien erityiskohtelusta, Hirvelä toteaa.
Hirvelän mielestä alle 10-vuotiaita lapsia ei tulisi tuoda
oikeuteen, koska lapsi ei pysty kertomaan tapahtuneesta
suullisessa pääkäsittelyssä. Nämä käsittelyt on suunniteltu
enemmänkin tasavertaisia aikuisia varten.
Hirvelä korostaa, että lasten erityiskohtelu ei kuitenkaan saa
vaarantaa syytetyn oikeusturvaa. Hänellä täytyy olla
mahdollisuus kuulla ja kuulustuttaa lasta.
- Lapsen videoitu kertomus voitaisiin esittää syytetylle jo
esitutkintavaiheessa, jolloin syytetty voi esittää omat
kysymyksensä avustajan välityksellä. Tai vastaaja voi olla
videoyhteyden päässä toisessa huoneessa kuulustelun aikana.
Lapseen kohdistuvat rikokset pitäisi lain mukaan antaa asiaan
perehtyneen poliisin hoidettavaksi. Isommilla paikkakunnilla
tämä onnistuukin kohtuullisesti, mutta pienemmillä aina ei.
Usein lapseen kohdistunut pahoinpitely tulee ilmi
terveydenhuollon henkilökunnan kautta. Moni tapaus jää
ilmoittamatta sosiaaliviranomaisille, koska henkilökunta ei
välttämättä ole sisäistänyt lastensuojelulaissa olevaa
ilmoittamisvelvollisuutta.
STT-IA
19.11.1999
Kotimaa -sivulle
|