Lapsen oikeuksien yleissopimus kymmenen vuotta
Maailman suosituin ihmisoikeussopimus täyttää kymmenen vuotta lauantaina 20. marraskuuta. Suomessa lapsen oikeuksien sopimus tuli voimaan vuonna 1991 laintasoisena säädöksenä.Sopimus on sitova asiakirja ja sen noudattamista valvoo YK:n lasten oikeuksien komitea. Valtioiden on määrävälein toimitettava komitealle raportti siitä, miten sopimuksen velvoitteet on käytännössä toteutettu.
Parhaillaan lapsen oikeuksien sopimukseen ollaan valmistelemassa kahta valinnaista lisäpöytäkirjaa. Toinen lisäpöytäkirja koskee lapsiprostituutiota, lapsikauppaa sekä lapsipornografiaa ja toinen lapsia aseellisissa konflikteissa.
YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus on laajimman hyväksynnän saavuttanut ihmisoikeussopimus. Lähes kaikki valtiot ovat sen hyväksyneet. Vain Yhdysvallat ja Somalia ovat toistaiseksi sopimuksen ulkopuolella.
Lapsen oikeuksien sopimus hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa 20.11.1989. Lapsen oikeuksien sopimuksen taustalla oli YK:n lapsen oikeuksien julistus vuodelta 1959.
Lapsen oikeuksien sopimus määrittelee lapsen taloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja yhteiskunnalliset oikeudet. Sopimus korostaa lapsen edun merkitystä kaikessa lapsia koskevassa päätöksenteossa ja viranomaistoiminnassa.
Lapsen etu täytyy ottaa huomioon sekä yksittäistä lasta koskevassa päätöksenteossa ja lasta koskevissa toimenpiteissä että koko lapsiväestöä koskevassa päätöksenteossa. Toisin sanoen lapsen oikeuksien on toteuduttava jokaisen lapsen kohdalla.
Lapsen oikeuksien sopimuksen tavoitteet ja periaatteet voidaan tiivistää kolmeen ydinkäsitteeseen: osuus yhteiskunnan voimavaroista, suojelu ja osallistumisoikeudet. Sopimus velvoittaa jäsenvaltiot turvaamaan lapsille osuuden yhteiskunnan voimavaroista siten, että lasten ja nuorten oikeus mm. koulukseen, sosiaaliturvaan sekä terveydenhuoltoon toteutuvat.
Lapsilla on oikeus erityiseen suojeluun kaikenlaiselta väkivallalta, hyväksikäytöltä, laiminlyönniltä tai muulta huonolta kohtelulta. Lapsen oikeus suojeluun koskee erityisesti tilanteita, joissa lapsen omat vanhemmat eivät kykene turvaamaan lapsen hyvinvointia.
Sopimuksen mukaan lapsilla on oikeus osallistua ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti itseään koskevaan päätöksentekoon, oikeus vapaasti ilmaista mielipiteensä sekä oikeus vaikuttaa yhteiskunnalliseen suunnitteluun ja päätöksentekoon.
Maailmassa 250 miljoonaa lapsityöläistä
Vaikka lapsen oikeuksien sopimus on saanut kansainvälisesti laajan hyväksynnän, eivät lapsen oikeudet suinkaan kaikkialla toteudu edes vähimmäistasoisina. Köyhyys, sairaudet sekä sotatilanne ovat yhä miljoonien lasten arkipäivää. Kansainvälinen työjärjestö ILO arvioi maailmassa olevan noin 250 miljoonaa lapsityöläistä.
Työolosuhteet ovat usein huonot, jopa orjuutta muistuttavat tai lapsen terveyden vaarantavat. Lasten ja erityisesti tyttöjen oikeus koulun käyntiin ei myöskään toteudu monissa maissa. Voidaankin todeta, että lasten ihmisoikeuksien loukkaukset ovat maailmanlaajuisesti tarkasteltuna edelleen vakavia.
Suomi antoi lasten oikeuksien komitealle ensimmäisen raporttinsa vuonna 1994 ja toisen 1998. Kansainvälisesti arvioituna suomalaisten lasten elintaso, sosiaaliturva, koulutus, sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut sekä erilaiset vapaa-ajan toiminnot ovat korkeatasoisia.
Kuitenkin 1990-luvun lamakauden vaikutukset heijastuvat osaan lapsia ja nuoria. Vanhempien työttömyys, perheen taloudelliset vaikeudet ja syrjäytyminen ovat heijastuneet myös lapsiin.
Lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen ja syrjäytymisen ehkäisy onkin otettu yhdeksi painopistealueeksi sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelmassa vuosille 2000-2003.
IA
19.11.1999
