EU:n puolustusulottuvuus merkitsee kriisinhallintaa
EU-maat ovat yksimielisiä siitä, että unioni tarvitsee yhteisen ulkopolitiikkansa osaksi myös sotilaallisia keinoja. Puheenjohtajamaa Suomi sovittelee parhaillaan yhteistä linjausta, jotta päätöksiä asiasta voidaan tehdä Helsingin EU-huippukokouksessa.
Käsitteitä hämmentää se, että EU-maissa
ymmärretään eri asioita, kun puhutaan
puolustusulottuvuudesta ja sen kehittämisestä.
Suomessa käsite "puolustus" liittyy alueelliseen
puolustukseen.
NATO-maille puolustus on
useammin oman alueen ulkopuolista toimintaa,
josta kriisinhallintatehtävät ovat keskeinen osa.
EU:n yhteistä alueellista puolustusta ei
kuitenkaan olla kehittämässä, NATO-maat
turvaavat liittonsa edelleen ja liiton ulkopuoliset
omiin puolustuksiinsa.
Nyt pannaan toimeen Suomen ja Ruotsin yhteistä
ehdotusta EU:n itsenäisen kriisinhallintakyvyn
kehittämisestä, painotti kontra-amiraali Juhani
Kaskeala keskiviikkona Helsingissä.
- Keskustelussa puhutaan usein käsitteestä
eurooppalainen turvallisuus ja puolustus.
Maallikko vetää heti johtopäätöksen, että jaha,
nyt puhutaan EU:n yhteisestä puolustuksesta -
mutta ei yksikään unionin jäsenmaa aja EU:n
kollektiivista puolustusta. Se on NATO:n bisnes,
Kaskeala sanoi.
Yhdysvaltain
tuki saatava
Ulkoministeriön poliittisen osaston päällikkö Pertti
Torstila huomautti, että Suomen ehdotuksen on
sovitettava yhteen ei ainoastaan 15 erilaisen
EU-maan kannat - mutta sen on saatava myös
mahdollisimman vahva tuki ja ymmärtämys
Atlantin toisella puolella, eli Yhdysvalloilta ja
Kanadalta.
Kolmas luonnos kriisinhallinnan sotilaallisesta
puolesta otetaan käsittelyyn EU-maiden
poliittisessa komiteassa 26. marraskuuta.
Ulkoministerit käsittelevät asiaa
itsenäisyyspäivänä pidettävässä kokouksessa ja
lopullinen hyväksyntä annetaan Helsingissä
10.-11. joulukuuta.
Toista puolta, eli siviilikrisiinhallintaa koskeva
raportti on loppusilausta vaille valmis, Torstila
kertoi.
Helsingissä on määrä sopia yhteinen määrällinen
tavoite siitä, mitä joukkoja EU voisi operaatioihin
ottaa mukaan. Keskustelussa on puhuttu kaikesta
20 000:n ja 100 000:n välillä, mutta 50 000 on
usein mainittu ehdotus.
Jokainen jäsenmaa
päättää itse, mitä tarjoaa tämän saavuttamiseksi,
Kaskeala painotti.
Toisin kuin useimmilla muilla EU-mailla, Suomella
on hyvät valmiudet osallistua rauhanturva- ja
kriisinhallintatehtäviin. Suomella on jo nyt kolme
pataljoonaa rauhanturvatehtävissä; väkilukuun
suhteutettuna Suomen osuus 50 000 sotilaan
joukosta olisi noin yksi pataljoona eli 750
sotilasta.
Kosovon operaatioon Suomi sai joukot liikkeelle
60 päivässä. Tavoite on 30 päivän varoaika,
Kaskealan mukaan tähänkin päästään.
Joukkojen ilmoittaminen ei vaadi uusia joukkoja
tai pysyvän euroarmeijan perustamista. Suomen
kolme pataljoonaa on ilmoitettu myös YK:n ja
Pohjoismaiden valmiusjoukkorekistereihin,
Länsi-Euroopan unioni WEU:n käytettävissä
oleviin joukkoihin ja NATO:n
rauhankumppanuusohjelman toimintaan, Kaskeala
lisäsi.
Puolustus seuraa
askeleen jäljessä
Professori Esko Antola näki EU:n
puolustuspoliittisen keskustelun osana
integraation kehitystä. Juuret ovat kauempana
historiassa kuin viimeksi Kosovon kriisin
aiheuttamassa kohussa Euroopan
kyvyttömyydestä.
- Puolustuspolitiikka nousi vääjäämättömästi EU:n
esityslistalle sitä mukaa kun ulkopolitiikan
yhteistyö kehittyi, Antola sanoi.
Yhteistyö puolustuspolitiikan alalla on aina
kulkenut askeleen tai pari ulkopolitiikan
yhteistyötä jäljessä, Antola arvioi.
Eroa on asteittain kurottu umpeen - EU:ssa on
havaittu, että se tarvitsee ulkopolitiikkansa
arsenaaliin muutakin välineitä kuin julkilausumia
ja taloudellisia sanktioita tai palkkioita.
Perusvalinta tehtiin jo 1990-luvun alussa, Antola
huomautti, jolloin Ranskan hellimä ajatus
Euroopan yhteisestä puolustuksesta kaatui
atlantistien vastustukseen. Liittoutuneiden
EU-maiden puolustuksen perustana säilyi NATO, ja
kumppanuus Yhdysvaltain kanssa.
Näkemykseen puolustuksesta vaikuttaa
Euroopassa tietysti myös maantiede. Irlanti on
Suomen tavoin liittoutumaton maa, mutta siellä
alueellista maanpuolustusta ei pidetä kovin
tärkeänä - armeija on olemassa, jotta Irlanti voisi
osallistua kansainvälisiin solidaarisuustehtäviin
esimerkiksi YK:n johdolla.
STT-IA
19.11.1999
Politiikka -sivulle
|