Väitös:
Ylipainoisella naisella ja miehellä on erilaiset syyt laihtua
Lihavuuteen ja painonhallintaan liittyvät ongelmat ovat erilaisilla naisilla ja miehillä. Miestä kannustavat laihduttamiseen terveysongelmat, naista ulkonäkö ja sosiaaliset seikat.
Pysyvä laihtuminen on harvinaista ja painonlasku säilyy vain niillä
laihduttajilla,
joiden elämässä tapahtuu positiivisia muutoksia laihtumisen
ansiosta.
Onnistuakseen laihtuminen vaatii elintapojen muutoksen
loppuelämäksi: syömistä
pitää rajoittaa ja lisätä liikuntaa.
- Pitkäaikainen laihtuminen oli kuitenkin harvinaista, sillä
vain noin viisi prosenttia
tutkituista ylipainoisista naisista ja seitsemän prosenttia
miehistä pystyi
ylläpitämään viiden prosentin painonlaskun, arvioi
ravitsemusterapeutti ja sosiologi
Sirpa Sarlio-Lähteenkorva väitöskirjassaan, joka tarkastettiin viime
lauantaina
Helsingin yliopistossa.
Miehet ja terveys, naiset ja ulkonäkö
Laihdutuksessa onnistuneilla miehillä oli urakkaan ryhtyessään
enemmän
terveysongelmia, mm. sokeritautia ja erityiskorvattavia
lääkkeitä, kuin niillä
miehillä, joiden vastaava yritys repsahti kesken kaiken.
Terveysongelmista löytyi
ilmeisesti tarvittava motivaatio painonhallintaan.
Niillä miehillä, jotka aluksi laihtuivat mutta joiden paino
sitten nousi, oli paljon
stressiä jo lähtövaiheessa ja laihtumisen jälkeen. Lisäksi
heillä oli viitteitä alkoholin
ja rauhoittavien lääkkeiden käytöstä.
Naisilla lihavuuteen liittyy miehiä useammin taloudellisia ja
sosiaalisia ongelmia.
Naisille ylipainosta on selkeästi sellaista sosiaalista
haittaa, mitä miehillä ei ole.
Lihavia naisia saatetaan esimerkiksi syrjiä työelämässä.
Sarlio-Lähteenkorva korostaa, ettei tämä merkitse sitä, että
lihavalla naisella
menisi automaattisesti huonosti. Osalla lihavista naisista on
vain suurempi riski
kuin muilla naisilla saada lihavuudestaan ongelmia.
Terveydenhuollossa olisi Sarlio-Lähteenkorvan mielestä syytä
kuunnella nykyistä
enemmän lihavia ennen kuin aletaan patistaa heitä
laihdutuskuurille:
laihduttaminen ei onnistu, jos lihava on tyytyväinen oloonsa.
Tyytyväisyys elämään parani
Naisilla pitkäaikainen laihtuminen oli yhteydessä
riskikäyttäytymiseen ja
psykososiaalisiin tekijöihin.
Painonhallinnassaan onnistuivat
sellaiset yksinäiset ja
elämäänsä tyytymättömät naiset, joiden riskikäyttäytyminen
väheni,
yksinäisyyden kokeminen pieneni ja tyytyväisyys elämään parani
laihtumisen
myötä. Heillä oli kuitenkin vähintään yhtä paljon
psykosomaattisia oireita kuin
lihavilla.
Naisilla lihavuus oli yhteydessä omiin ja perheen pieniin
tuloihin,
pitkäaikaistyöttömyyteen ja läheisten ystävien puutteeseen
kodin ulkopuolella.
Laihuutta ja hoikkuutta ihannoidaan nykyään niin paljon, että
lihavuuteen liitetään
kaikennäköistä negatiivista. Ilmeisesti tämä vaikuttaa
alitajuisesti lihaviin naisiin.
Sarlio-Lähteenkorva käytti tutkimusten aineistona
Tilastokeskuksen
elinolotutkimusta. Painonpudotuksen seurantatutkimuksessa oli
mukana tuhat
ylipainoista työikäistä suomalaista vuosina 1975-1990. He
olivat selvästi
ylipainoisia: painoindeksi oli vähintään 27 ja keskimäärin noin
30.
Vastaväittäjänä väitöstilaisuudessa oli prof. Mildred
Blaxter ja kustoksena prof.
Eero Lahelma.
STT-VT
10.12.1999
Ajassa -sivulle
|