Aho: Tshetshenian kriisiin reagoitiin liian hitaasti
Keskustan presidenttiehdokas Esko Aho arvioi, että EU:n voimattomuus Venäjän Tshetshenia-operaation edessä johtuu paljolti lännen hitaasta liikkeellelähdöstä.
Alkuvaiheessa
kriisi pääsi etenemään pitkälle, ennen kuin siihen
reagoitiin. Kun asiaan nyt puututaan, ei mikään
menetelmä näytä vaikuttavan riittävästi.
Aho toivoo STT:n haastattelussa, että EU voisi
vaikuttaa Venäjään poliittisella voimalla
neuvotteluprosessin aikaansaamiseksi ja siviilien
kärsimysten lopettamiseksi.
Hän ei arvostelustaan
huolimatta halua etsiä syntipukkeja EU:n
toimettomuudelle puheenjohtajamaan Suomen
ulkopoliittisesta johdosta.
Perimmäisenä tavoitteena Suomen ja Venäjän
suhteissa Aho pitää Venäjän talouden ja
yhteiskunnallisten olojen kohentamista. Sen pitää
olla päämäärä valtioiden välisessä ja lähialueita
koskevassa yhteistyössä sekä EU:n ohjelmissa.
Kylmän sodan päättyminen muutti Ahon mielestä
turvallisuusuhkien luonnetta. Nyt ne liittyvät
kansainvälisen rikollisuuden leviämiseen,
ympäristöriskeihin ja Euroopan sisältä löytyviin
elintasokuiluihin. Nopeaa ja tehokasta
yhteistoimintaa tarvitaan mm. Itämeren
pelastamisessa.
Liittoutumattomuuteen
ei tarvita muutoksia
Suhteessa NATO-jäsenyyteen Aho kuuluu niihin
poliitikkoihin, jotka pitävät Suomen
liittoutumattomuutta oikeana järjestelynä. Hän ei
näe sen paremmin ulkoisia kuin sisäisiäkään
paineita nykyisen tilanteen muuttamiseen.
NATO-jäsenyyttä kannattava
Maanpuolustuskorkeakoulun erikoistutkija Tomas
Ries piti tuoreessa tutkimuksessaan Suomen
nykyistä politiikkaa hyvänä vain niin kauan kuin
kansainvälinen tilanne säilyy rauhallisena.
- Eikö meidän ole silloin viisasta edistää kaikin
tavoin olosuhteiden säilymistä sellaisena kuin ne
nyt ovat, Aho kysyy. Hänen mukaansa Pohjolan
vakauden yksi elementti on ollut nimenomaan
Suomen liittoutumaton asema.
Suomi voi Ahon mielestä osallistua EU:n
kriisinhallintakyvyn luomiseen, kunhan tietyt
reunaehdot toteutuvat. Suomalaisten tehtävien
tulee olla sopusoinnussa politiikkamme kanssa.
- Kriisinhallinnassa riittää tehtäviä myös niille
maille, jotka eivät ole sotilasliiton jäseniä. Joskus
on tehtäviä, jotka sopivat vain sellaisille maille,
Aho huomauttaa.
Presidentillä on
yhteistyövelvoite
Keskustan presidenttiehdokas näkee, että
presidentin tehtävänä on toimia yhteistyössä
kulloinkin istuvan hallituksen kanssa, oli sen väri
tai koostumus mikä tahansa. Sisäpolitiikassa
presidentti on rajallinen vallankäyttäjä, mutta
ulko- ja turvallisuuspolitiikassa säilyy uudellakin
presidentillä laaja toimintamahdollisuus.
Ahon mielestä pienessä maassa ei voida lähteä
siitä, että ylimpien valtioelinten välille syntyisi
ristiriitoja. Hän ei muista historiasta yhtään
tilannetta, jossa asioiden hoito olisi kaatunut
siihen, etteivät presidentti ja hallitus olisi
pystyneet yhteistoimintaan.
Aho ei myöskään pidä "lakikirja kädessä
kulkemisesta" ja jatkuvasta päätösvallan jaon
pohtimisesta. Toiminnan pitää olla perustuslain
mukaista, mutta asioita hoidetaan arkisessa
toiminnassa syntyneiden käytäntöjen pohjalta.
Jos 45-vuotias Aho valittaisiin presidentiksi, hän
haluaisi päästä myös toiselle kaudelle.
Hän vakuuttaa, ettei harmistuisi kahden
edeltäjänsä julkisista esiintymisistä ja siltä
suunnalta mahdollisesti tulevista neuvoista.
- Tiukan paikan tullen ei yleensä ole liikaa
henkilöitä, joilla on painavia mielipiteitä ja
rohkeutta tuoda ne esille, Aho huomauttaa.
EU-ratkaisu oli Ahon
uran totisin paikka
Esko Aho pitää Suomen EU-jäsenyyttä
vaativimpana ratkaisuna, jota hän on ollut
tekemässä poliittisella urallaan.
Tapahtumat
huipentuivat vuoden 1994 Jyväskylän
puoluekokoukseen, jossa keskusta hyväksyi
silloisen pääministeri Ahon ajaman EU-myönteisen
linjan.
- Silloin tiesi, että nyt tehdään kansakunnan
kohtalon kannalta hyvin kauaskantoista päätöstä.
Siinä joutui ottamaan hyvin paljon
henkilökohtaista vastuuta.
Ahon mukaan hänen elämässään on oikeastaan
ollut vain merkittäviä kokemuksia. Valinnan varaa
on runsaasti myös vaikeissa tilanteissa.
Ikimuistoinen yksittäinen tapahtuma oli hänen
mukaansa Neuvostoliiton hajoaminen elokuussa
1991. Henkiseltä kannalta dramaattisimmaksi
muistoksi Aho nimeää Estonian onnettomuuden.
STT-IA
10.12.1999
Politiikka -sivulle
|