Väärää tietoa pääsiäisnoidista


Meille on jo pienenä opetettu, että noidat lentävät pääsiäisenä. Tyypillinen pääsiäisnoita on luutansa selässä yöllä ilmaa halkova vanha akka, joka vaeltaa komeetan tavoin seurassaan kissa ja kahvipannu. Noitavainoista taas olemme saaneet oppia, että noitia surmattiin keskiajalla miljoonittain ja että kyseessä oli vanhoihin yksinäisiin naisiin kohdistunut vaino.

Jokseenkin kaikki mitä meille on onnistuttu opettamaan, on väärin. Noitavainot eivät olleet keskiaikainen, vaan uuden ajan ilmiö. Lentämisellä oli vain minimaalinen osuus noitavainoissa. Noita saattoi olla yhtä hyvin mies kuin nainen, ja noitavainojen syytettyjen ja tuomittujenkin määrä on tutkimuksen edetessä koko ajan pienentynyt.

Kissat näyttelevät olematonta roolia ja kahvia ei noihin aikoihin saanut koko Euroopasta. Luuta ei liity asiaan mitenkään, joskin silläkin tiedetään lennetyn.

Hän on yksi niistä, jotka ratsastavat helvettiin

Ajatus noitien lentämisestä on vanha. Jo roomalaiset tunsivat lentävän olion, joka kiljui öisin ja eli ihmisen lihasta ja verestä. Sitä kutsuttuiin mm. Strix-linnuksi. Tämä pahatapainen lentelijä hyökkäili paitsi puolustuskyvyttömien lasten, myös raavaiden miesten kimppuun. Jälkimmäisiltä se saattoi anastaa sukupuolisen kyvyn ja viriliteetin.

Myös roomalainen jumalatar Diana tapasi lennellä niin halutessaan, kertoo filosofian tohtori Marko Nenonen väitöskirjassaan "Noituus, taikuus ja noitavainot" (1992). Myös nykyisen Zimbabwen sona-heimon piirissä väiteltiin vielä 1960-luvulla heimolaisten ja lähetyssaarnaajien kesken siitä, voiko ihminen lentää krokotiilin selässä vai ei.

Kyöpelinvuorella

Noitavainoihin lentäminen yhdistyi, kun kirkonmiehet ja muut aikansa viisaat rakensivat tieteellisen teorian noitasapatista. Sapatti oli paholaisen johdolla suoritettava noitien ja heidän päämiehensä paholaisen välinen öinen kokous, jossa tapahtui mitä irvokkaimpia asioita mm. pienten kastamattomien lasten syöntiä ja epänormaalia sukupuoliyhdyntää paholaisen ja noitien välillä.

Suomalaisissa kansantaruissa sapatti järjestettiin Kyöpelinvuorella.

Oivallinen teoria kertoi, että sapattiin voitiin matkata lentämällä, mikä selitti ajan matkustusmahdollisuudet huomioon ottaen sen, että kaikki paholaisen palvelukseen antautuneet saattoivat ehtiä saapuville tähän konventtiin. Lentäminen pysyi kuitenkin jatkuvasti kiistanalaisena, koskapa siitä ei Raamatussakaan mainittu mitään.

Niinpä toiset pitivät ajatusta lentämisestä mielikuvituksellisena ja eräät puolestaan katsoivat, että fyysinen lentäminen oli mahdollisuuksien ulkopuolella. Sen sijaan oli ajateltavissa, että vain sielu vieraili Saatanan kokouksissa.

Suomessa lentämisajatukset tunnettiin lähinnä vain ruotsinkielisillä alueilla. Esimerkiksi Viipurin Karjalassa tai Kainuussa niitä ei tunnettu lainkaan.

Peukaloruuvin avulla

Paholaiskultti (usko noidan ja paholaisen liittolaisuuteen) keksittiin nykyisen Suomen alueella ensimmäisenä Ahvenanmaalla, jossa kihlakunnantuomari Nils Psilander Tartossa korkeasti koulutettuna juristina oli saanut esimakua myös eurooppalaisista sapattivirtauksista.

Niinpä hän eräässä oikeudenkäynnissä selvitteli mm. peukaloruuvin avulla nk. noitasalvan salaisuutta. Tämän salvan avulla noitien piti lentämän, mutta tuomarin harmiksi peukaloruuvien avulla uhreista esiin kiskottu salvaresepti paljastui lopulta tavalliseksi kenkärasvaksi.

Pietarsaaren suunnaton noitajoukko

Lentävien noitien kultti tunnettiin myös Pohjanmaalla. Siellä kunnostautui 1670-luvulla etenkin muutenkin sekavia puhellut ja poltergeistia joka puolella havainnut talonpoika Martti Laukus, jonka porvarinleski Margeta Markusdotter veti käräjille vuonna 1673 siitä, että Laukus oli nimitellyt häntä "yhdeksi niistä, jotka ratsastivat helvettiin". Todistajankertomuksen mukaan leskeä oli talonpojan toimesta nimitelty myös "Pirun enkeliksi".

Laukus uskoi suunnattoman noitajoukon majoittuneen juuri Pietarsaaren seuduille. Hän oli ahkeroinut huhunsa kanssa niin, että Pietarsaaren kirkkoherra Laurentius Preutz alkoi kirjoitella miehen unia muistiin. Näitä muisteluksia kerrattiin nyt käräjillä, jolloin Laukus kertoi, kuin kolmantena pääsiäispäivänä oli kohdattu noitajoukko hieman kaupungin ulkopuolella.

Asiaa tutkineen Antero Heikkisen mukaan (Paholaisen liittolaiset 1969) Laukus ja eräs Anders Hansson -niminen mies olivat nähneet noitien lentävän. Noidat olivat jopa suorittaneet matalalentoa niin, että Laukus oli tuiskahtanut ns. perseelleen. Todistajat olivat kuitenkin keskenään hieman riitaisia, sillä Laukus oli eräällä venematkalla uhonnut Hanssonille tämän itse mukana olleena hyvin tuntevan helvetin olosuhteet.

Jyminää kaljan voimalla

Todistajaksi ilmestyi myös kolmas kaheli. Carl Danielsson Ylä-Purmosta kertoi valallisesti, "että hän oli istunut Martti Laukuksen kanssa 8 tai 9 vuotta sitten Marianpäivän aattona Henrik Matsonin luona kaupungissa neuvottelemassa, kuinka he lähtivät yhteistuumin (Pohjanlahden) länsipuolelle pyytämään silakkaa ja he olivat juoneet pari kannua olutta".

"Martti ja Daniel olivat menneet ulos - luvalla sanoen - heittämään vettä, ja seisahtuneet tuvan oven viereen pihalle. Samassa oli tullut suuren jyminän myötä pudoten aivan kuin suuri joukko olisi ollut yhdessä. Mutta Carl ei voinut nähdä muuta, kuin että suuri joukko luutia oli pudonnut jonkin matkaa maasta ja Länsikatua pitkin."

"Carl oli hämmästynyt ja noussut Martin luo ja sanonut, mitä melua ja jyminää uskot tämän olevan? Martti oli sanonut kestä vähän. Silloin oli kaksi tai kolme luutaa lentänyt esiin ja toiset olivat ikäänkuin pysähtyneet ja pysyneet sitten (paikallaan) vähän aikaa ja sanoneet: 'Mitä on Laukus? Häntä emme kunnioita, (ja) lähtivät sitten pois suurella melulla ja jyminällä'."(Kääntänyt Antero Heikkinen mts. 269).

Tästä todistaja äimistyi niin, ettei vähään aikaan saanut sanaa suustaan ja kaksi viikkoa sen jälkeenkin hän oli ollut hullu ja voimaton. Laukus itse taas palautui ennalleen jo kahden päivän kuluttua. Laukus levitti noitahuhuja myös muista pitäjän naisista ja joutui siitä syystä tämän tästä johonkin riitaan tai röttelöön.

Oikeus pohdiskeli miehen puheita vuoden verran ja tuomitsi sitten talonpojan 40 markan sakkoihin. Se vastasi hevosen hintaa. Samalla vapautettiin lentäjiksi epäillyt. Samansuuntaisia puheita levitettiin Pohjanmaalla muuallakin, mutta samoihin mittoihin saakka ne eivät ulottuneet.

Lentokalustossa eläimet yleisimpiä

Luutien lisäksi lenneltiin myös erilaisilla eläimillä, kuten hevosilla, lehmillä ja lampailla. Ilmailukalustona eläimet olivatkin jopa luutia yleisempiä. Eläimellä lennettäessä kuului lentää vieraalla kalustolla, mitä sai soveliaimmin juuri pääsiäisen aikoihin naapurin navetasta. Niinpä karjastaan tarkkaa saattoi viettää koko pääsiäisensä navettaansa valvoen, mistä aika ajoin tavattiinkin taikojen tekijöitä.

Noitavainojen kannalta suomalaisten lentely näytteli kuitenkin mitätöntä roolia. Olemme yhdessä Marko Nenosen kanssa arvioineet, että vuosina 1500-1700 Suomessa syytettiin noituudesta tai taikuudesta noin 2500 ihmistä. Heistä aineistoomme sisältyy runsaat 1200. Erikoista on, että valtaosa syytetyistä ja tuomituista oli maassamme miehiä.

TIMO KERVINEN
9.4.1998

AJASSA -SIVULLE