Professori Perttu Vartiainen selvitti aluepolitiikan historiaa:

Kasvavat kaupunkiongelmat uusi piirre


Maassamme voidaan nähdä merkkejä yhtäältä uudesta alueellisesta keskittymiskehityksestä ja toisaalta kasvavista kaupunkiongelmista.

Näin arvioi aluepolitiikan nykytilaa professori Perttu Vartiainen, joka on sisäministeriön tilauksesta tehnyt arviointiraportin aluepolitiikan kehityksestä 25:n viime vuoden aikana.

Tuoreessa raportissa Vartiainen toteaa, että kaupunkiongelmat koskevat paitsi yhä suurempaa ainakin suhteellisesti taantuvien kaupunkiseutujen joukkoa myös kasvuseutujen syrjäytyviä asuinalueita ja asukasryhmiä.

Sisäministeriö juhlii tänä keväänä aluepolitiikan 25-vuotista taivalta, sillä maaliskuun 1973 alusta valtioneuvoston kansliaan perustettiin alue- ja muun yhteiskuntapolitiikan yhteensovittamisesta ja suuntaamisesta vastaava suunnitteluosasto. Vuonna 1984 osasto siirrettiin sisäministeriöön, missä se toimii nyt aluekehitysosaston nimellä.

Vartiaisen mukaan aluepoliittisesta suunnittelusta voidaan puhua väljässä merkityksessä jo 1950-luvulta lähtien, mutta varsinaisen institutionaalisen muotonsa se sai vasta 1973.

Backman: Osaamiskeskusajattelu kiinnostaa

Hallintoministeri Jouni Backman (SDP) arvioi raportin julkistamistilaisuudessa nykyistä aluepolitiikkaa. Hänen mukaansa jo edellisen hallituksen aikana luotu osaamiskeskusajattelu kiinnostaa myös muualla Euroopassa.

Backman uskoi, että tietoyhteiskuntakehitys hyödyttää Suomea monessa mielessä, koska tuotanto ei tulevaisuudessa ole enää kovinkaan sidottu paikkaan. Tilanteesta hyötyvät syrjäiset alueet, joilla on vahva tekninen tietoverkon taso ja valmius käyttää verkkoa.

Backmanin mielestä alueellisessa kehityksessä ei ole tapahtunut 1970-luvulta suuria muutoksia. Merkittävimpänä hän piti sitä, että huoltosuhde eli se, kuinka monta henkilöä alueella on yhtä työssäkäyvää kohti, on heikentynyt perinteisillä kehitysalueilla.

Backmanin mielestä huoltosuhteen muutos ei tue vaatimusta painottaa kuntien valtionosuuksia lapsivoittoisille alueille, koska huoltosuhde on niillä parempi.

Aluepolitiikassa kolme vaihetta

Joensuun yliopiston yhteiskuntamaantieteen professorina toimiva Vartiainen näkee aluepolitiikan toteuttamisessa kolme vaihetta. Vuosina 1966-75 harjoitettiin teollistavaa kehitysaluepolitiikkaa, jonka ydinajatuksena oli taloudellinen kasvu ja teollistaminen. Toiminta perustui kehitysaluelakeihin.

Vuoteen 1988 harjoitettiin aluepoliittista suunnittelua, jolloin pyrittiin kehittämään elinolosuhteita ja palveluja. Asiantuntijavoimin laadittiin väestö- ja työpaikkasuunnitteita sekä alueellistettiin valtion budjettia.

Nykyisen ohjelmaperusteisen aluepolitiikan Vartiainen laskee alkaneen vuonna 1989. Sen aikana on keskitytty innovatiivisuuteen ja omaehtoisuuteen, pyritty kumppanuuteen sekä tukemaan paikallisia yrityksiä ja muita toimijoita.

EU toi hallinnon lähemmäs kansaa

EU-jäsenyys on Vartiaisen mielestä tuonut aluepolitiikkaan enemmän kansalaislähtöisyyttä. Yksi syy siihen saattaa hänen mielestään olla se, että Suomessa on ollut vahvempi aluehallinto kuin muualla Euroopassa.

Vartiaisen mielestä aluepolitiikassa ei ole paluuta teollistavaan kehitysaluepolitiikkaan. Hän pohti, pitäytyvätkö käsitykset talouden kasvusta, työstä ja hyvinvoinnista vielä liiaksi mennessä toimintamalleissa.

Vartiaisen mielestä olisi pohdittava sitä, missä määrin tulevaisuuden aluepolitiikka olisi yhdistettävissä EU:n piirissä etenevään alueellisen kehittämisen ajattelutapaan, jonka mukaan alueet voivat eriytyä eli kehitys olla Lapissa toisenlaista kuin Helsingissä.

Vartiainen heitti esiin myös kysymyksen, jäävätkö aluepolitiikan vaikutukset EU-säännösten ja kansallisten budjettileikkausten aiheuttamien supistumisvaikutusten varjoon. Esimerkkinä hän mainitsi mm. maatalouden tilanteen.

STT-IA
6.3.1998

POLITIIKKA -SIVULLE