Valtiosääntöuudistus annettiin eduskunnalle

Häkämies puolustaa vaalivoittajan valintaa pääministeriksi



Oppositiopuolue keskustan kiistaa herättäneillä ehdotuksilla valtiosääntöesitykseen ei oikeusministeri Kari Häkämiehen (kok) mukaan ollut vaikutusta lopputulokseen, mutta hallituksen muodostamiseen liittyvistä asioista voidaan neuvotella viellä hallituksen ja opposition kesken.


Hallituksen esitys uudeksi Suomen perustuslaiksi, Suomen Hallitusmuodoksi, annettiin torstaina presidentin esittelyssä. Eduskunta aloittaa sen käsittelyn lähetekeskustelulla, minkä jälkeen esitys etenee perustuslakivaliokuntaan. Tarkoitus on, että uusi perustuslaki astuu voimaan maaliskuussa vuonna 2000.

Häkämiehen mukaan hallituksen esitys uudeksi valtiosäännöksi on pitkälti kansanedustaja Paavo Nikulan (vihr) johtaman komitean esityksen mukainen.

Valtiosääntöuudistuksessa on herättänyt eniten keskustelua paitsi presidentin sisäpoliittisen vallan kaventuminen, myös pääministerin valintamenettely. Hallituksen esitys merkitsisi toteutuessaan luopumista nykyisestä presidenttijohtoisesta valtioneuvoston muodostamisprosessista.

Valtiopäivät avatessaan presidentti Martti Ahtisaari sanoi olevansa tyytyväinen uuteen valtiosääntöesitykseen ja toivoi sen sopuisaa käsittelyä eduskunnassa. Esityksen hyväksyminen tarvitsee eduskunnan enemmistön tuen.

Ei haluja sokkoäänestykseen

Hallituksen esityksen mukaan eduskunta valitsisi pääministerin, jonka tasavallan presidentti sen jälkeen nimittää tehtävään. Muut ministerit presidentti nimittäisi pääministeriksi valitun tekemän ehdotuksen mukaisesti.

Keskusta puolestaan ehdottaa mallia, jossa ensin äänestetään hallituksen muodostajasta heti hallitusneuvottelujen alkuvaiheessa. Hallituksen muodostajasta ei kuitenkaan automaattisesti tule uutta pääministeriä.

Hallituksen esitys korostaa Häkämiehen mukaan kansanvaltaisuutta vaalien jälkeisessä tilanteessa. Häkämies totesi torstaina tiedotustilaisuudessaan keskustan mallin heikkoudeksi mm. sen, että jos vaaleissa kaikki kolme suurta puoluetta säilyttäisivät lähestulkoon saman aseman, olisi hänestä kansanedustajana ongelmallista äänestää toisen kuin oman puolueen hallituksen muodostajan puolesta tietämättä, minkälaista näkemystä tämä esittää mahdollisena pääministerinä.

- En minä ainakaan haluaisi sokkona äänestää, Häkämies muotoili.

Useampi äänestys mahdollista

Hallituksen esityksen mukaan pääministeriehdokkaan nimeäminen käynnistyisi eduskunnassa edustettuna olevien puolueiden ja eduskuntaryhmien neuvotteluilla hallituksen kokoonpanosta ja ohjelmasta.

Näiden neuvottelujen perustella sekä kuultuaan eduskunnan puhemiestä ja eduskuntaryhmiä presidentti antaisi tiedon pääministeriehdokkaasta. Pääministeriehdokkaasta äänestettäisiin sitten avoimesti ja valituksi tulemiseen vaaditaan enemmän kuin puolet annetuista äänistä.

Ellei ehdokas saisi vaadittavaa enemmistöä, asetettaisiin samassa järjestyksessä vielä toinen pääministeriehdokas, josta eduskunta niin niinkään äänestäisi. Jos tämäkään ehdokas ei keräisi enemmistöä äänistä, eduskunta voisi avoimesti äänestää pääministeristä. Menettelyn tarkoituksena on turvata hallituksen muodostaminen myös sellaisissa poliittisissa oloissa, joissa ei ole edellytyksiä enemmistöhallituksiin.

Presidentin osuus neuvottelumenettelyssä korostuisi lähinnä silloinkaan poliittisten puolueiden eduskuntaryhmien välisissä neuvotteluissa hallituspohjasta ja -ohjelmasta ei ole päästy ratkaisuun, joka sellaisenaan mahdollistaisi parlamentaarisen enemmistöhallituksen muodostamisen.

Häkämiehen käsityksen mukaan lähes kaikki hallituksen muodostamistilanteet sujuvat ilman umpikujaan ajautumista, sillä asiakysymykset ja tavanomaiset neuvottelut puolueiden kesken johtavat enemmin tai myöhemmin lopputulokseen.

Jo vaalituloksen perusteella politiikkaa aktiivisti seuraavat ymmärtävät oikeusministerin mukaan, kenestä todennäköisesti tulee pääministeri. Eli normaalitilannetta varten ei tarvita erityisiä pykäliä. Jos hallituksen muodostus vaatii jonkinlaista ”tuuppaajaa”, se saattaa jossain tilanteessa olla eduskunnan puhemies.

MARGIT HARA
6.2.1998


POLITIIKKA -SIVULLE