Vikasietotila

19.6.1998





Keskustan työreformiin on helppo samaistua - koska sitä ei ole

Keskustan Mustasaaren puoluekokous muutti alkuperäistä työreformia aivan olennaisilta osin. Ilmeistä onkin, että reformin saatua poliittisen vasemmiston ja ammattiyhdistysliikkeen tuomion vappupuheissa, keskusta havaitsi rakentavansa eteensä yhteistyön esteitä. Siksi reformi oli vesitettävä.

Alkuperäisessä reformissa vaadittiin oman työehtosopimusmallin soveltamista alle viiden työntekijän yrityksiin. Näihin yrityksiin ei olisi tarvinnut soveltaa yleissitovia työehtosopimuksia, vaan työsuhteen ehdot olisivat olleet kevyemmät. Tämä olisi merkinnyt ammattiyhdistysliikkeelle pyhän yleissitovuuden murtamista ja kaksien työmarkkinoiden syntyä. Nyt tästä tavoitteesta on luovuttu.

Pienyritysten oman työehtosopimusmallin tilalle on nyt kaavailtu työnantajan ja työntekijän oikeutta sopia työehdoista paikallisesti silloin, kun asiasta vallitsee yritystasolla yksimielisyys ja sopimus täyttää kaikki minimiehdot.

Onko minimiehtoja edes ajateltu?

Keskusta ei ole kuitenkaan määritellyt sitä, mistä nämä minimiehdot tulevat. Määräytyvätkö työsuhteen ehtojen laajennetun sopimusvapauden rajoitukset lainsäädännön vai työehtosopimusten perusteella?

Jos ne määräytyvät lainsäädännön perusteella, tulee työlainsäädäntöön kirjata tavaton määrä uusia määräyksiä mm. palkkauksesta jne. Tämä johtaa sääntelyn lisääntymiseen - ei sen kevenemiseen.

Jos minimiehdot taas määräytyvät (yleissitovan) työehtosopimuksen perusteella, ei nykytilanne muutu mitenkään. Kääriäinen on julkisuudessa puhunut juuri tästä "Metallin mallista", joka on jo todellisuutta.

Kysymys siis kuuluu: millä tavalla keskusta haluaa muuttaa vallitsevaa tilannetta? Tämä ei nimittäin mistään selviä, koska asiaa ei ole edes ajateltu.

Ei uutuudella häikäise

Työreformin perusajatuksena väitetään olevan, että työn tekemisestä ja teettämisestä tulisi mahdollisimman kannattavaa. Tämä lähes kaikkien puolueiden jo aiemmin julistama tavoite ei uutuudellaan häikäise.

Työreformi tähtää yrittäjyyden esteiden purkamiseen, uusien työpaikkojen luomiseen ja valtionvelan alentamiseen. Tätä kautta päästään työn verotuksen keventämiseen ja työtaakan jakamiseen työuupumuksen estämiseksi.

Työttömyyden alentamiseksi on keskustan mukaan "tehtävä muutoksia työelämän rakenteisiin, sosiaaliturvajärjestelmään ja verotukseen". Työn tekemiseen ja työllistämiseen kannustavia uudistuksia on luvassa myös "koulutukseen ja alueelliseen kehittämiseen". Näiden muutosten avulla saatava parempi työllisyys puolestaan auttaa kuntia, joiden verotulot lisääntyvät.

Työnantajamaksuihin tarvitaan Esko Ahon mukaan kaksi eri tasoa: pääomavaltaisten ja työvaltaisten yritysten tasot. Uudistus rahoitetaan "eurooppalaisella ympäristöverotuksella".

Työn verotusta kevennetään "työllisyyden ehdoilla". Työllistämisen kynnys on liian korkea palkansaajien korkean verotuksen ja palkan sivukulujen vuoksi.

Matalapalkkaisille henkilöille keskusta esittää erityistä "työllisyyskannustinta", joka toteutetaan alentamalla palkkasidonnaisia sosiaalikustannuksia.

Käytännössä työllisyyskannustimen täytynee merkitä palkkasidonnaisten sosiaalikustannusten työntekijäkohtaista porrastamista, mikä ajatuksena ei vaikuta helposti toteutettavalta.

Ristiriitaiset tavoitteet

Veronkevennykset suunnataan painotetusti pieni- ja keskituloisiin, mikä lieventää tuloloukkuongelmaa ja vähentää erilaisten tukien tarvetta. Kotitalouksien teettämän työn kustannusten verovähennysoikeus laajennetaan koko maahan.

Sosiaaliturvassa vahvistetaan perusturvaa uudistetaan ansiosidonnaista turvaa siten, että siitä tulee entistä vakuutusluonteisempaa. Tämä lisää omavastuisuutta ja tarjoaa mahdollisuuden vaikuttaa omien etuuksien tasoon.

Toisaalta kuitenkin kannustinloukkujen purkamiseksi ja sosiaaliturvan yksinkertaistamiseksi aloitetaan siirtyminen perustulojärjestelmään, mitkä tavoitteet ovat keskenään ristiriitaisia.

Perustulojärjestelmästä luodaan sellainen, että työn vastaanottaminen kannattaa kaikissa tilanteissa. Uudistettu perustuva kattaa kaikki elämäntilanteet, jotta estetään ajautuminen yhteiskunnan järjestelmien ulkopuolelle.

Sosiaaliturva ja verotus yhteensovitetaan ja uudistetaan niin, että vähimmäisturva on nykyistä selkeämpi, sosiaalietuudet ja pienet tulot ovat paremmin yhteensovitetut, kotona tehtävän työn arvostus kasvaa ja työn käsite laajenee, työn jakaminen ja mahdollisuus lyhempään työaikaan helpottuvat.

Työttömyysturvajärjestelmää muutetaan, koska kassojen jäsenmaksut ja työttömyysturvan saamisen ehdot ovat eri kassoissa erilaiset. Nykyjärjestelmän tilalle luodaan eläkevakuutuksen kaltainen yleinen työttömyysvakuutuksen ja koulutusvakuutuksen yhdistelmä.

Eläkejärjestelmää uudistetaan niin, että lähtökohtana on kattava kansaneläke, kohtuullinen ansioeläke ja mahdollisuus vapaaehtoiseen lisäturvaan.

Palveluyritysten toimintaedellytyksiä parannetaan ottamalla työvaltaisimmilla aloilla käyttöön alempi arvonlisäverokanta.

Mullistava eurooppalainen työreformi

Uudistettu työreformi on niin mullistava, että "keskustan tavoitteena on vaikuttaa Euroopan unionissa eurooppalaisen työreformin puolesta".

Työreformin tueksi tarvitaan keskustan mukaan kuntasopimus, jossa valtiovalta ja kunnat sopivat vaalikaudeksi valtionosuuksista ja keskinäisestä tehtävien jaosta. Kuntasopimuksen avulla kuvitellaan päästävän eroon mm. kuntien lomautuksista ja sen seurannaisvaikutuksista kuten koulukiusaamisesta.

Työreformin avulla siis

  • hoidetaan työttömyysongelma
  • voidaan keventää verotusta
  • pelastetaan julkisen sektorin työpaikat
  • turvataan peruspalvelut
  • helpotetaan julkisen sektorin velkaongelmia
  • vähennetään työuupumusta ja varhaista eläköitymistä.
Ajattelu kulkee siten, että tämä sisällyksetön työreformi luo tavattoman määrän uusia työpaikkoja. Se lisää verotuloja jolloin velkaongelma poistuu ja peruspalvelut voidaan turvata. Lisäksi näin synty varaa keventää verotusta mikä puolestaan luo taas uutta liikkumavaraa ja uusia työpaikkoja. Lopputuloksena lienee täystyöllisyys jokseenkin olemattomalla verotuksella. Näin toimii tämä kehäpäätelmä.

Pelkkä vaalislogan

Tulopolitiikka ja hallituksen sekä työmarkkinajärjestöjen välinen yhteistyö ovat mahdollistaneet palkkamaltin ja alhaisen inflaation huolimatta siitä, että on taloudellinen noususuhdanne. Keskustan suhde työmarkkinajärjestöihin on torjuva.

Millä edellytyksillä tämä työllisyyden kannalta edullinen asetelma voi säilyä, jos keskusta pääsee hallitsevaan asemaan Suomen politiikassa?

Mitkä ovat uuden perustulojärjestelmän kustannukset? Jos perustulojärjestelmä parantaa tulonsiirtoja saavan asemaa, niin mihin perustuu ajatus siitä, että uudistus samanaikaisesti kannustaa työn tekemiseen?

Työreformin salaisuus on siinä, ettei koko reformia ole. Työreformin sisältöä ei ole haluttukaan määritellä, koska kysymyksessä ei mikään aito uudistus vaan vaalislogan, johon jokainen kuulija voi kuvitella haluamansa sisällön. Tämän vuoksi työreformia on helppo kannattaa.

Työreformi tarjoaa tyhjän lupauksen paremmasta huomisesta. Se synnyttää harhaisen käsityksen, että tämän sivistyssanan käyttäjällä olisi jokin visio siitä, miten työttömyysongelma ratkaistaan. Työttömyyden ohella keskusta on yhdistänyt tähän utukuvaan ratkaisun hyvin moniin muihin ongelmiin aina peruspalvelujen saatavuudesta eläkepommiin asti.

Työreformi on täyttänyt ainakin yhden sille asetetun keskeisen tavoitteen: muut poliittiset ryhmät ja ammattiyhdistysliike ovat ryhtyneet keskustelemaan keskustan luoman esityslistan pohjalta. Tämä vahvistaa käsitystä, että keskusta edustaisi jonkinlaista todellista vaihtoehtoa.

TIMO KERVINEN
19.6.1998

Kirjoittaja on kokoomuksen poliittisen osaston päällikkö.


KOLUMNIT -SIVULLE