 | |||||||||
 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| |||||||||
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Monet pitävät viiniä yhä herraskaisena
- Viiniä pidetään Suomessa yhä edelleen herraskaisena juomana, vaikka sen kulutus onkin lisääntynyt, sanoo Viinissä totuus -teoksen kirjoittaja Ilkka Mäntylä. Suomalaisten vanhin juoma olut on edelleen pitänyt pintansa viiniin nähden.Viinin tie suomalaisten kurkkujen kostukkeeksi ei ole ollut yksioikoinen. Rypäleviini on meillä varsin myöhäinen nautintoaine; se tuli tänne keskiajalla katolisen kirkon myötävaikutuksella. Viini valtasi hitaasti alaa oluelta ja vahvaksi käytetyltä simalta, joka oli toinen ikivanha pohjoismainen juovutusjuoma. Kalleutensa vuoksi viini oli pitkään korostuneesti yläluokan nautintoaine. 1740-luvun Helsingissä renki sai työskennellä yli viisi päivää ostaakseen kannullisen eli 2,6 litraa halvinta ranskalaista viiniä. 1800-luvun loppupuolella viinin tuonti ja valmistus herättivät raittiusliikkeen kiukun. Vuonna 1919 voimaan astuneen kieltolain arvioitiin lopettavan viinin historian Suomessa. Mutta toisin kävi.
Herman Juomanlaskija hankki viiniä TurkuunTurun linnan vanhimmissa tileissä ei ole mainintoja muista juomista kuin oluista; niitä kylläkin oli tarjolla useita lajeja.Ensimmäisen kerran Turun linnaan hankittiin historiatietojen mukaan muita juomia kuin olutta vuonna 1553. Silloin ostettiin kaksi tynnyriä kirsikkaviiniä Rauman kaupungista. Suomen herttuan Juhanan aikana Turussa vietettiin jo loisteliasta hovielämää ja erityisen hienostuneeksi se kävi, kun Puolan prinsessa Katarina Jagellonica tuli Juhanan nuorikoksi. Vuonna 1562 Herman Juomanlaskija osti Juhanan tarpeisiin Tukholmassa lyypekkiläiseltä kauppiaalta yli 5 700 litraa Reinin viiniä. Viipurin linnassakin juomatalous perustui pääasiassa olueen. Venäläisille diplomaateille tarjottiin kuitenkin jo 1540-luvulla viinejä, ulkomaista simaa ja paloviinaa. Meillä ei Suomen kirjakielen luomisenkaan jälkeen pitkään ollut edes omaa sanaa viinille, vaan sitäkin sanottiin viinaksi. Puhuttiin Saksan viinasta ja Ranskan viinasta, kun tarkoitettiin viiniä, ilmenee Ilkka Mäntylän viinin historiaa käsittelevästä kirjasta (Otava). Viiniä poltettiin myöskin viinaksiSuomeen suuntautuneesta viinintuonnista on entistä parempia tietoja 1500-luvun lopulta ja seuraavan vuosisadan alusta. Turkuun, Viipuriin, Helsinkiin, Porvooseen, Poriin ja Raumalle saapui suhteellisen säännöllisesti viinilasteja. Turussa oli huippuvuosi 1584, jolloin sinne tuli 22 000 litraa viiniä. Jo 1595 tuonti romahti 3 000 litraan.Juomista tuli maksaa tullinluontoista aksiisia. Kaikkea viiniä ei suinkaan juotu, vaan osa siitä poltettiin viinaksi. Viinaa taas ei alun perin käytetty nautintoaineena, vaan lääkkeenä ja ruudinvalmistukseen. Ensimmäiset tiedot viinapannuista Suomessa ovat linnoista ja kuninkaankartanoista. Vielä 1570-luvulla Ruotsin valtakunnassa valmistettiin viinaa yksinomaan viinistä. Asianlaita muuttui vuosisadan lopulla. Sotaväki tutustui Venäjää vastaan taistellessaan idässä jo yleiseen viinankäyttöön ja sikäläiseen tapaan polttaa viinaa viljasta. Viini jäi siten muihin tarkoituksiin, todetaan Ilkka Mäntylän kirjassa. Uskonpuhdistuksen myötä alettiin seurakuntalaisille jakaa ehtoollisella viiniä. Vuoden 1686 kirkkolaki määräsi, että ehtoollista oli annettava niin usein kuin seurakuntalaiset sitä halusivat ja suurissa seurakunnissa vähintäin joka toisena tai kolmantena sunnuntaina. Koska monessa seurakunnassa oli vain vähän varoja viinin hankkimiseen oli seurakuntalaisten kustannettava se itse. Maksu tunnettiin viiniäyrin nimellä.
Augustin Ehrensvärd tarjosi hyvää viiniäViini kuului korkeampisäätyisten kutsuihin. Kirjassa kerrotaan mm. pidoista, jotka Augustin Ehrensvärd järjesti Viaporissa uudenvuodenpäivänä 1764.Läsnäollut laivamieskomppanian päällikkö Carl Tersmeden totesi hieman happamasti jälkeenpäin, ettei isännän taloudenhoitaja ollut parasta laatua, mutta sitä vastoin oli tarjolla runsaasti punssia, bischofia ja hyviä viinejä. Keisari Aleksanteri I kutsui Suomen valloituksen jälkeen ja sodan vielä kestäessä valtiopäivät koolle Porvooseen. Keisari itse kunnioitti läsnäolollaan sekä valtiopäivien avajaisia että päättäjäisiä 1809. Hän kutsui valtiopäiväedustajat venäläisten kokkien valmistamille päivällisille. Ruoan kerrotaan loppuneen, mutta viiniä oli sen sijaan ylenpalttisesti.
Viini, koululaiset ja kiroilukassaViinin katsottiin jo viime vuosisadalla kuuluvan opiskelijaelämään ja jopa koulupojat tutustuivat tähän päihdyttävään juomaan.J.V. Snellman kertoi aikoinaan, kuinka Oulun triviaalikoulun oppilaat perustivat seuran, joka kokoontui joka lauantai. Se tuomitsi jäsenilleen sakkoja kiroilusta, toisille osoitetuista pahoista sanoista jne. Kolikot koottiin kassaan ja varoilla hankittiin vapuksi ranskalaista valkoviiniä ja rinkeleitä. Z. Topelius puolestaan muisteli, että viinit olivat arkisin lähes tuntemattomia, mutta alkoivat tulla yleisempään käyttöön 1840-luvulla.
STT-IA |
AJASSA -SIVULLE