Kuinka kokoomus liittyi ”mustaan unioniin”

Suominen: Kokoomuksen kontaktit ratkaisevassa asemassa

Kysymys EEC-vapaakauppasopimuksen syntyvaiheista saa Suomisen ensin muistelemaan mielenkiintoista anekdoottia. Suominen oli mukana toimikunnassa, joka viimeisteli Suomen lopullisen kannan.

- Minulla on hyvin on muistissa, kuinka silloinen Suomen Pankin pääjohtaja Mauno Koivisto tuli toimikuntaan kuultavaksi ja sanoi, että "tämä on ny sisse porukka vai, jonka pitäis formuloid ne syyt, minkä taki se ratkasu, joka on tehty, niin on tehty"?

Suomisen mielestä elinkeinoelämän vaikutus oli vapaakauppasopimuksessa suurempi kuin myöhemmin EU-jäsenyyskysymyksessä.

- Nyt oli enemmänkin poliitikot ja poliittiset päättäjät sekä kansalaisjärjestöt puolesta ja vastaan, ja elinkeinoelämä oli enemmän taustalla. Silloin oli nämä EY-suojalait, vähän niinkuin nyt on ay-liike vaatinut EMU-puskureita.

- Vanhuksen hymynhuuli nousee vähän, kun se kuule näistä ay-liikkeen vaatimuksista. Ei niillä suojalaeillakaan mitään merkitystä ollut, mutta se oli poliittinen vaatimus.

Ilaskivi joutui eroamaan

- Hän koki, ettei ole pakko säätää suojalakeja ja silti pystytään menemään vapaakauppasopimukseen, kun taas meistä suurin osa oli sitä mieltä, että mennään nyt vaan tätä tietä. Hiotaan ne lait sellaisiksi, ettei niistä ole mitään harmia, mutta jotta saadaan sosialidemokraatit mukaan niin tehdään ne lait ja sillä siisti. Ei niistä laeista sittemmin ole ollut mitään harmia.

EEC-kysymys linkitettiin joissakin argumentoinneissa aikanaan poikkeuslakiin, jolla Kekkonen sai jatkoajan. Kokoomuksessa asiasta käytiin kova taistelu.

- Se oli äärimmäisen suuri kädenvääntö, joka kesti keväästä jouluun 1973. Vaikka kaikki olivat yksimielisiä EEC-ratkaisusta; sinne pitää mennä.

- Eduskuntaryhmä sitten oli sitä mieltä, että hyvä on hyväksytään suojalait, mutta poikkeuslaki jakoi ei vain tietysti päättäjiä, vaan koko kokoomuksen kentän pitkäksi aikaa. Vielä 70-luvun lopulla presidentin valitsijamiesvaaliehdokkaana sai tuolla kentällä vastaan että: "Kyllä minä puhujasta kaiken muun ymmärrän ja hyväksyn, mutta miksi te laaditte sen poikkeuslain?"

Vikatmaa johti joukkoa

- Harri (Holkeri) tuli poikkeuslain kannalle ehkä loka-marraskuussa. Hän joutui tasapainottelemaan puolueen sisäisen ristiriidan kanssa puolueen puheenjohtajana. Ei hän voinut heti ensimmäiseksi mennä siihen. Meidän täytyi tehdä työ kulisseista.

- Oli äärimmäisen kova kädenvääntö, että saatiin perustuslain säätämisjärjestyksen kiireellisyyspykälän vaatima määrä kokoomuksen eduskuntaryhmästä tulemaan poikkeuslain kannalle. Ja näinhän sitten kävikin.

EEC-kysymys oli kokoomuksessa yksi pääargumenteista.
- Se liitettiin siihen meidänkin toimestamme, jotka ajoimme poikkeuslakia: Kekkonen on takuumies itäänpäin, hän ei lähde vaaleihin.

- Poikkeuslaki oli se mahdollisuus: sillä saadaan EEC. Onhan se rauhanomaisissa olosuhteissa melkoinen kädenvääntö. Kyllä me kaikki ymmärräsimme, ettei tämä mitään normaalia parlamentaarista demokratiaa ja suomalaista järjestystä ole.

- On tietysti historiankirjoittajien tehtävä katsoa, oliko se oikein vai väärin, mutta me koimme sen niin, että ilman tätä vaarannetaan EEC. Ja se oli tärkeää koko elinkeinoelämälle, jonka pyrkimyksiä me ymmärsimme, ja olimme samaa mieltä, että se oli meidän liittymistämme länteen.

- Mehän liikuimme koko ajan kohti länttä tällä tavalla. Ja kokoomukselle oli tietysti tärkeää, ettei nyt ainakaan meitä voitu jälkikäteen syyttää, että kyllä Suomi olisi muuten sen kauppasopimuksen tehnyt, mutta kun kokoomuslaiset torpedoivat sen.

Kokoomus ja ”musta unioni”

- Kyllä kai on sanottava, että EDU:iin meneminen vuonna 1978, kun se perustettiin, oli melkoista linjanvetoa täysin brezhneviläisessä Suomessa, missä koko ajan aivan Gorbatshovin ajan alkuun asti EDU:a nimitettiin "mustaksi unioniksi". Ja haukuttiin, tai annettiin ymmärtää, että kokoomus on nyt hyvin epäluotettavassa seurassa.

Sosialisteilla omat puuhansa

- Ilman näitä kontakteja se olisi ollut hirveän ohutta - sosialistinen internationaali puuhasi vielä Neuvostoliiton hajoamiseen asti aika tavalla toisenlaisia asioita, ja suhtautui aika penseästi Euroopan yhdentymiseen.

Kokoomus edusti kuitenkin EDU:ssa Suomen virallista ulkopolitiikkaa.
- Esimerkiksi EDU:n julkilausumat, joista usein jouduimme irtisanoutumaan, olivat NATO-julkilausumia. Me tavallisesti riitelimme pääsihteerin kanssa niistä pahimmat pois.

- En tiedä teimmekö oikein vai väärin, mutta käsityksemme mukaan meidän tuli kuitenkin olla Suomen virallisen ulkopolitiikan äänitorvi. Emme lähteneet siltä linjalta, että EDU:ssa saamme sanoa yhtä ja Suomessa toista.

Ei Hesariakaan venäläisille

- Hyvin vähän he meiltä kuitenkaan tietoa saivat, koska sanoimme aina, että näistä on olemassa viralliset paperit ja Tassilla on ne kaikki. Periaatteena oli, ettei velivenäläiselle luovutettu kirjallista materiaalia, ei edes Helsingin Sanomia.

- He ymmärsivät, että kokoomuksen pitääkin olla EDU:ssa ja antoivat arvon sille, että olimme siellä samanlaisia kuin täällä. Meillä ei ollut kahta eri hattua - ulkomaan hattua ja kotimaan hattua.

Korvaamaton apu

- Neuvotteluvaiheessa soitin pari kertaa Helmut Kohlille. Se, että voit soittaa neuvotteluvaiheessa ja sanoa, että tämä on meille tärkeätä ja tämä nyt saattaa olla vähemmän tärkeätä, on merkittävä asia. Kerran hän otti heidän neuvottelijansa mukaankin ja sanoi, että muista nyt mitä Suominen tässä sanoo.

Suomisen mielestä tällaisten suhteiden merkitys korostuu pienen maan kohdalla, joka voi vaikuttaa vain henkilökohtaisten kontaktien kautta.

- Virallisissa kokouksissa se ei onnistu. Suora vaikuttaminen siihen, joka loppujen lopuksi sanoo: minä (siis Kohl) olen sitä mieltä, että hyväksytään suomalaiset jäseniksi, on äärimmäisen tärkeätä.

- Olen myös nykyistä kokoomuksen puheenjohtajaa tästä muistuttanut. Oppositiossa se korostui, mutta hallituksessa sen hedelmät lopulta kerättiin. Tultiin tilanteeseen, jossa ajamamme politiikka tulikin politiikan valtavirraksi.

- Sinänsä EDU:n merkitys kylmän sodan jälkeen on pienentynyt, mutta henkilökohtaiset kontaktit, joilla valmistellaan hallitusten ja asioitten välistä yhteennivomista ovat edelleen äärettömän tärkeitä.

Euroopan integraatiosta ei EDU:ssakaan Suomisen aikana paljoa keskusteltu.
- EDU-työskentely oli hyvin paljon ns. kylmä sota -politiikkaa. Mietittiin, että mitä pahuutta se Neuvostoliitto nyt miettii, ja mitäs hyvää me voimme tehdä. Ja toisaalta se oli aatepoliittista.

EU:n muutosten ja Suomen EU-jäsenyyden myötä kokoomuksen asema veljespuolueidensa joukossa on muuttunut. Samalla veljespuolueiden kanssa harjoitettu yhteistyö on saanut aivan uuden merkityksen EU:n sisäisissä asioissa.

Ulkopolitiikan harrastus kapealla pohjalla

Suominen kertoo olevansa huolestunut siitä, että nyt luotetaan europarlamentaarikkojen hoitavan puolueen ulkopolitiikan ja kansainväliset suhteet.

- Ulkopolitiikka on niin kuin armeija. Sen on aina oltava teräkunnossa - kaiken varalta.

Lopuksi Suominen muistaa kehua Marjo Matikainen-Kallströmiä, joka näyttää tehneen suuren vaikutuksen politiikan konkariin.
- Kyllä hänet pitäisi saada tänne kotimaankin politiikkaan mukaan.

JORI ARVONEN
13.2.1998