Juutalaiset sotilaat taistelivat saksalaisten rinnalla Suomen itsenäisyyden puolesta


Myös maamme juutalaisväestö puolusti Suomea sodissamme. Talvi- ja jatkosotiin osallistui Helsingin, Turun ja Viipurin juutalaisista seurakunnista 300 naista ja miestä. Kaikkiaan 23 miestä kaatui, heistä seitsemän jäi kentälle.

Kaatuneiden määrä oli suuri suhteutettuna 1 500-henkiseen Suomen juutalaisväestöön. Tämän ymmärsi myös Suomen marsalkka Mannerheim. Hän osoitti kunnioitustaan juutalaisille sankarivainajille itsenäisyyspäivänä vuonna 1944.

Mannerheim saapui Helsingissä sijaitsevaan synagogaan ja osallistui muistotilaisuuteen. Mannerheim luovutti seurakunnalle laakeriseppeleen nauhoineen, jota vieläkin säilytetään seurakuntarakennuksen sisäseinällä lasivitriinissä.

Marsalkka pysähtyi erään kunniakujassa seisseen sotilaan kohdalla ja kysyi, missä tämä oli viime aikoina palvellut.
- Saksalaisia vastaan Lapissa, kuului vastaus.
Mannerheim taputti miestä olkapäähän ja vastasi:
- Hyvin tehty.

Suomen juutalaiset sotaveteraanit ry. muistaa ja jatkaa perinnetyötä muiden sotaveteraanijärjestöjen tavoin. Järjestön puheenjohtaja Aron Livson ja sihteeri Harry Matso osallistuivat sotiimme. Heidän mukaansa suhtautuminen Suomen juutalaisiin muuttui maassamme ratkaisevasti paremmaksi talvisodan jälkeen.

"Suomessa oli antisemitismiä"

Karjalan rykmentissä palvelunsa aloittaneen Aron Livsonin, 81, mielestä Suomessa oli selvästi havaittavaa antisemitismiä ennen sotia.

- Talvisodan jälkeen tilanne muuttui. Meidät hyväksyttiin, olimmehan puolustaneet maatamme muiden joukossa yhteistä vihollista vastaan.

Suomen juutalaiset eivät epäröineet lähteä sotaan. Kun käsky kävi, oli lähdettävä.
- Ei siinä rintamalla vartiossa ollessa ajatellut, oliko sitä juutalainen tai ei, Matso täsmentää. Suomea siinä puolustettiin.

Livson arvioi, että antisemitismi ei ole juurtunut Suomeen osittain myös siksi, että hänen johtamansa järjestö on tehnyt kovasti töitä valtaväestön keskuudessa juutalaisväestön ymmärtämisen puolesta.

Helsingin väestönsuojelussa jo 15-vuotiaana aloittanut, mutta myös myöhemmin rintamalle joutunut Harry Matso, 74, muistaa, että juutalaiset olivat armeijassa aivan samanarvoisia muiden kanssa.
- Ei siellä esiintynyt antisemitismiä, ei esimiesten eikä rintamakavereiden keskuudessa. Poikkeuksia toki oli, mutta hyvin vähän.

- Yksi kämppäkavereistani, jostain kaukaa Lapista Ruotsin rajan läheisyydestä, sanoi minulle jatkosodassa, että älä sinä Harry pelkää. Jos Adolf (Hitler) tulee tänne, niin minä vien sinut kotikylääni kauas täältä. Siellä sinä olet turvassa, Matso myhäilee. Hän sanoo kuulleensa vastaavanlaisista useista tapauksista.

Viipurissa syntynyt Aron Livson haavoittui rintamalla Maaselässä Karjalan kannaksella. Sairaalassa olon jälkeen hänet siirrettiin Kotkaan, jossa oli jatkosodan aikana saksalaisten laivastotukikohta.

- Isälläni oli Kotkassa vaatetusliike. Esimieheni tuli eräänä päivänä luokseni ja sanoi, että Kotkassa on juutalainen kauppias, isänne, joka heittää saksalaisia ulos liikkeestään. Sanoin, että se on hänen oikeutensa enkä voi sille mitään, Livson kertoo.

Esimies oli hetken aikaa miettinyt ja todennut, ettei sille kai sitten voi mitään ja asia jäi siihen.

Juutalaisilla vaikea tilanne

Suomen juutalaisille syntyi vaikeita tilanteita kun he joutuivat puolustamaan maatamme jatkosodassa saksalaisten rinnalla Neuvostoliittoa vastaan. Se oli niin käsittämätöntä, että sitä Matson mukaan ihmetellään sotaveteraanien piirissä maailmalla vielä näinäkin päivinä.
- Kyllähän meille oli kantautunut huhuja Saksassa tapahtuneista hirmuteoista, mutta mitään varmaa tietoa ei ollut saatavissa, Matso kertoo.

Saksalaiset marssivat täällä ja Suomen juutalaisväestö oli enemmän kuin huolestunut.
- Mitähän tästä vielä seuraa.

Saksalaisilla oli lista Saksaan lähetettävistä Suomen juutalaisista. Vain Mannerheimin, Helsingin juutalaisen seurakunnan aktivistien ja eräiden poliitikkojen ansiosta Suomen juutalaisväestö pelastui tuholta.

Tilanteen ollessa vakavimmillaan Livson muistaa, että hän sai komennuksen asemapaikaltaan Kotkassa muualle, syrjään. Hänelle ei kerrottu syytä. Kun hän sai luvan palata, hän yritti kysellä tapahtunutta. Hänelle ei kerrottu. Livson arvelee, että esimiehet tiedostivat vaaran ja halusivat pelastaa hänet.

Livson ei joutunut saksalaisten kanssa samalle rintamalle eikä hän joutunut kiperän ongelman eteen.
- Veljeni Mikael oli ilmavoimien esikunnan lainopillinen neuvonantaja. Hän kieltäytyi tervehtimästä saksalaisia upseereita. Hänestä valitettiin, mutta se painettiin villaisella, Livson naurahtaa.

Juutalaiset kieltäytyivät Rautarististä

Saksa myönsi kolmelle Suomen juutalaiselle Rautaristin heidän ansioistaan jatkosodan aikana. Yksikään ei ottanut sitä vastaan.

Lääkintäkapteeni Leo Skurnik oli pelastanut useamman saksalaisen hengen, koska hän katsoi sen olevan lääkärinä hänen velvollisuutensa. Rautaristi ei hänelle kuitenkaan kiitokseksi kelvannut.

Kapteeni Salomon Klass pelasti Pohjois-Karjalassa saksalaisjoukon venäläisten motista, koska hänet oli pataljoonan komentajana niin määrätty tekemään. Tosin hänen aseveljensä sanoivat, että mitä sinä niitä pelastamaan. Jätä ne sinne. Mutta Klass oli sotilas ja totteli käskyjä.

Klass istui teltassaan, kun kaksi korkea-arvoista saksalaista upseeria tuli sisään Rautaristin kanssa.
- Siinä vedettiin Heil Hitleriä ja luita kasaan, mutta Klass vain istui eikä ollut lainkaan kiinnostunut.

Klass sanoi olevansa juutalainen Suomen armeijassa eikä halua saksalaisilta mitään. Upseerit kalpenivat ja lähtivät pois, Matso kuvailee.

Nykyisin Israelissa asuva Dina Poljakoff oli lotta ja hänellekin myönnettiin Rautaristi. Poljakoff meni uteliaisuuttaan esikuntaan, katseli ristiä hetken, kääntyi ja lähti ulos.

Syvärillä oli kenttäsynagoga

Syvärillä talvisodassa palvelleet juutalaiset saivat pystyttää pahvisen kenttäsynagogan, jossa he pitivät sapattijumalanpalveluksiaan. Idean isä oli Isak Smolar, joka vei sinne Helsingin synagogasta Vanhan testamentin kirjoituksia sisältävän toora-käärön ja toi sen sieltä myös pois. Käärö oli liian arvokas kentälle jätettäväksi.

Livsonin mukaan kenttäsynagogaan varastettiin jostain kamiina, jotta sisällä olisi ollut pakkasilla edes jotenkin siedettävää. Kamiinan alkuperää yritettiin epätoivoisesti selvittää, mutta turhaan.

Erään rykmentin komentaja tosin totesi, että on "Jumalan pilkkaa", jos kamiinaa käytetään synagogassa. Juutalaiset puolustautuivat sanomalla, ettei se kai nyt niin vaarallista ole, jos se kerran viikossa lämmitetään.

Veteraanijärjestö perustettiin 1979

Suomen juutalaisia sotaveteraaneja on elossa tällä hetkellä 90. Heidän etujaan ajamaan ja sotien aikana syntynyttä kansalaisten yhteenkuuluvuuden tunteen jatkuvuutta ajatellen perustettiin Suomen juutalaiset sotaveteraanit ry. vuonna 1979. Sankarihauta on Helsingin juutalaisen seurakunnan hautausmaalla Taivallahdessa.

Aron Livson on ollut puheenjohtaja vuodesta 1992 ja Harry Matso sihteerinä vuodesta 1982. Matson mukaan järjestöä arvostetaan Suomessa.
- Tilaisuuksissamme on ollut korkea-arvoisia henkilöitä sekä politiikasta että puolustusvoimista. Itse kiertelen ympäri Suomea ja ulkomaita kertomassa meistä ja järjestöstämme.

Järjestö viettää Suomen itsenäisyyden 80-vuotisjuhlaa sunnuntaina 7. joulukuuta. Itsenäisyyspäivä osuu lauantaihin eikä juhlaa voida viettää silloin sapatin takia. Tilaisuudessa ovat läsnä mm. pääministeri Paavo Lipponen ja jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth.

STT-IA
5.12.1997

AJASSA -SIVULLE