Pellikka: SAK:n ja STTK:n tavoitteet mahdottomia

SAK:n ja STTK:n tupo-tavoitteet julki



Ammattiliittojen keskusjärjestön SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen arvioi, että työelämän pelisäännöistä sopiminen on kenties hankalin tulopoliittisten neuvottelujen osa-alue. Myös STTK julkisti tupo tavoitteensa maanantaina. Palvelutyöntantajien Jarmo Pellikka pitää SAK:n ja STTK:n vaatimuksia mahdottomina.


- Tavoitealueesta voi muodostua neuvottelujen vaikein asia, koska tässä tullaan osittain työnantajan perinteisen vallankäytön alueelle, Lauri Ihalainen sanoi maanantaina.

Työnantajapuoli on samoilla linjoilla. Teollisuuden TT:n varatoimitusjohtaja Tapani Kahri arvioi viime viikolla, että vaatimus pelisäännöistä on helpompi tehdä kuin saada aikaan sopimus asiasta.

Ulkopuolisen työvoiman ja vuokratyövoiman käytöstä sopiminen on keskeinen SAK:n tavoite. Ihalaisen mukaan SAK haluaa inhimilliset pelisäännöt vuokra- ja alihankintatöihin. Tarkoitus on samalla kitkeä harmaata taloutta.
- Ongelmat ovat kaikista syvimmät naisvaltaisilla palvelualoilla, missä pelisäännöt puuttuvat kokonaan, eikä vain teollisuudessa, Ihalainen tähdentää.

Pysyvät työt pysyvällä väellä

SAK katsoo, että kun töitä on pysyvästi tarjolla, ne on teetettävä pysyvällä henkilökunnalla. Osastopäällikkö Kirsti Palanko-Laakan mukaan vuokratyövoimaa käyttävissä yrityksissä tilaajayrityksen pitäisi viime kädessä vastata alihankkijan työntekijöiden palkasta ja lomakorvauksista.

- Paikallisen sopimisen edellytyksenä on, että työpaikalla on asianmukaisesti valittu luottamusmies, Palanko-Laaka sanoo.

SAK haluaa tehdä vuorotteluvapaasta pysyvän järjestelmän ja nostaa sen korvaustason 75 prosenttiin. Nykyisin korvaus on 60 prosenttia työttömyyskorvauksesta.

Osa-aikaeläkkeen ikärajan SAK laskisi 55 vuoteen ja antaisi 55 vuotta täyttäneille oikeuden lyhentää työaikaansa. Yleisen työajan lyhentämisessä SAK haluaa seurata Euroopan kärkimaita.

Korotukset vuodenvaihteessa

Maanantaina pitkään istunut SAK:n hallitus asettui kannattamaan kaksivuotista tulopoliittista ratkaisua, jossa palkankorotukset ajoittuisivat tulevaan ja sitä seuraavaan vuodenvaihteeseen.

Ensimmäisenä vuonna ostovoiman lisäyksen pitää SAK:n mukaan painottua palkankorotuksiin, toisena vuonna veronkevennyksiin.

Palkankorotuslinjansa SAK aikoo määritellä myöhemmin, mutta Ihalaisella on näkemys asiasta.
- Markkamääräinen korotus on myös miesten ja naisten palkkojen tasa-arvon kannalta ehdottomasti paras ja oikeudenmukaisin ratkaisu, Ihalainen sanoo.

Hän kuitenkin muistuttaa, että yleensä sopimuksissa päädytään korotuksissa ns. sekalinjaan.

SAK esittää sopimuksen päättyvän lokakuun lopussa 1999. Ihalainen toivoo sopimuskauden kuitenkin alkavan niin nopeasti, että ensimmäiset palkankorotukset toteutuisivat jo vuodenvaihteessa.
- Toinen korotus tulisi vuosien 1998-99 taitteessa. Näin siksi, että myös verotusta koskettavat ratkaisut etenevät budjettivuosittain, Ihalainen huomauttaa.

Marraskuun aikana pitäisi Ihalaisen mielestä saada aikaan riittävän pitkälle menevä neuvotteluratkaisu, jotta myös veroratkaisut ehditään tehdä.
- Neuvotteluaikataulu on varsin tiukka. Kohtuullisen pikaisesti pitäisi päästä pohjustavista neuvotteluista varsinaisiin neuvotteluihin, Ihalainen toivoo.

Verotuksessa SAK tavoittelee ensimmäisenä vuonna tulonhankkimisvähennyksen ylärajan korottamista nykyisestä 1800 markasta, työmatkavähennyksen omavastuun alentamista 2500 markasta sekä henkilöstöruokailun ja tarjoilun arvonlisäveron alentamista 17 prosenttiin nykyisestä 22 prosentista.

Toisena vuonna nostettaisiin kunnallisveron ansiotulovähennyksen ylärajaa erityisesti pienituloisia suosien. Nykyisin vähennys on enintään 5500 markkaa 15 000-318 000 markan vuosituloilla.

SAK haluaa tupoon myös ansiokehityslausekkeen, indeksiehdon ja järjestelyvaran kuten muutkin palkansaajajärjestöt. Järjestelyvaran osuuden järjestö määrittelee myöhemmin.
- Ratkaisuun täytyy sisältyä myös turvalauseke, jos yleinen työllisyys-, talous- ja hintakehitys menee aivan toiseen suuntaan, mitä osapuolet ovat ajatelleet, Ihalainen vaatii.

STTK: Tupoon 40 prosentin järjestelyvara

STTK tavoittelee kaksivuotista tulopoliittista kokonaisratkaisua, jonka ensimmäinen vuosi sisältäisi yleiskorotuksen lisäksi järjestelyvaran ja naispalkkaerän. STTK vaatii sopimukseen myös ansiokehityslauseketta ja indeksiehtoa. SAK ehdottaa kaksivuotista tupoa.

Toimihenkilökeskusjärjestö STTK esittää, että ensimmäisenä sopimusvuonna yleiskorotuksen osuus on 60 prosenttia ja alakohtaisesti jaettava järjestelyvara 40 prosenttia palkannoususta.
- Järjestelyvaran käyttö jäisi kunkin alan erikseen sovittavaksi, STTK:n puheenjohtaja Esa Swanljung sanoo.

Palkkojen ja verotuksen suhteen pitäisi STTK:n mielestä painottua siten, että 1998 on palkankorotusvuosi ja 1999 korostuu verohelpotusten osuus.

STTK esittää ensimmäistä yleiskorotuksen ja järjestelyvaran voimaantuloa 1. helmikuuta 1998 tai silloin kun sopimuskausi alkaa. - Palkankorotukset saisivat olla mielellään vuodenvaihteessa käytettävissä, Swanljung toivoo.

Toisen vuoden yleiskorotusta STTK esittää 1.2.1999 lähtien. Alakohtaisiin palkkausjärjestelmiin työntekijöiden ja työnantajan välillä STTK ei halua tupossa puuttua. Tupo ei saa estää jo sovittujen järjestelmien käyttöönottoa, Swanljung huomauttaa.

Verokevennykset keskituloisille

STTK esittää palkansaajan tuloverotuksen alentamista molempina sopimusvuosina. Verokevennys on järjestön mielestä suunnattava erityisesti keskituloisille.

Swanljung korostaa, että voimassaoleva sopimuskausi on ollut pitkä ja tiukka.
- Edellisen kerran liitot ovat oikeasti neuvotelleet omien ratkaisujensa sisällöstä 1994 syksyllä. Hyvin pitkä tauko keskusteluissa on näkynyt siinä, että on laajasti olemassa liittokohtaisia paineita, Swanljung sanoo.

STTK ehdottaa sopimuksen päättyvän loppusyksyllä 1999. Swanljung arvioi, että aikataulu sopii paremmin uuden sopimuksen tekemiseen. Swanljungin mukaan tällä vältettäisiin nyt käytäväkeskustelu siitä, ovatko järjestöt valmiit tekemään tupo-ratkaisun etuajassa.

- Mielellään sopimus olisi päättymässä siellä marraskuun huitteilla. Verotusta koskeva aikataulun täytyy kuitenkin istua kokonaisuuteen, Swanljung sanoo.

STTK vaatii naispalkkaerää 1. marraskuuta 1998 tai sitä lähinnä olevan palkanmaksukauden alusta lähtien. Erän tarkoituksena on poistaa naisten ja miesten välisiä palkkaeroja. Ansiokehitystarkastelun STTK ajoittaisi syyskuun loppuun 1999. Tällöin tarkasteltaisiin ansioiden kehitystä kaikkien palkansaajien osalta eri sektoreilla kuluvan ja ensi vuoden osalta.

- Noususuhdanteessa palkkojen repeämät eri ammattiryhmien välillä saattavat voimistua. Isomman jälkeenjääneisyyden kiinnikurominen voi olla erittäin vaikeaa ja johtaa työtaistelu-uhkiin, Swanljung ennakoi.

Swanljung ehdottaa, että mikäli tänä syksynä jollekin alalle jää epäilystä ansioiden kehityksestä, niin asiaan voitaisiin palata marraskuussa 1998. Indeksiehdon järjestö toteuttaisi samantyyppisenä kuin nykyisessä sopimuksena. Lausekkeella STTK haluaa turvata palkkakehityksen yllättävässä inflaatiotilanteessa.

Lomapäiviä työaikapankkiin

STTK esittää myös työaikapankkia, johon työntekijällä olisi oikeus säästää 18 päivää ylittävä osa vuosilomapäivistään sekä vaihtaa lisä- ja ylityöstä maksettava palkka vapaa-aikaan. Lisäksi palkansaajalla pitäisi olla STTK:n mielestä oikeus käyttää muita alakohtaisesti sovittavia vapaa-ajan keruujärjestelmiä.

Swanljung muistuttaa, että STTK:n jäsenet kokevat työllisyyden parantamisen järjestön keskeisimmäksi tehtäväksi lähitulevaisuudessa. Myös kiire työelämässä huolestuttaa jäsenistöä.
- Työssä jaksamista pitäisi tuloratkaisulla parantaa, Swanljung sanoo.

STTK esittää, että keskusjärjestöt sitoutuvat monivuotiseen työelämän tasa-arvon kehittämisohjelmaan ja siihen, että EU:n samapalkkaisuutta koskevat säännökset toteutetaan.

Pellikka: SAK:n ja STTK:n tavoitteet mahdottomia

Palvelutyönantajien toimitusjohtaja Jarmo Pellikka tyrmäsi tuoreeltaan palkansaajajärjestöjen esitykset työelämän laadullisesta kehittämisestä. Pellikka katsoo, että SAK:n STTK:n esitykset ovat kooste käytännön työelämälle mahdottomista tavoitteista.

- Erityisesti SAK:n työvoiman käytön periaatteisiin sekä luottamusmieheen ja työaikaan liittyvät esitykset ovat täysin mahdottomia hyväksyä, Pellikka arvosteli maanantaina.

Pellikan mielestä SAK:n vaatimukset työvoiman käytöstä ovat menneestä maailmasta ja vaikeuttaisivat palvelualojen toimintamahdollisuuksia.
- Ne heijastavat täydellistä kyvyttömyyttä ymmärtää nykyajan yritystoimintaa, Pellikka sanoo.

- Nyt julkisuuteen tulleiden tavoitteiden pohjalta ei ole odotettavissa edistymistä keskitetyn työmarkkinasopimuksen tavoittelussa, Pellikka arvioi.

Palvelutyönantajat on yksityisten palvelualojen työnantajien keskusjärjestö, johon kuuluu yli 6000 jäsenyritystä.

STT-IA
7.10.1997


TALOUS -SIVULLE