BACK

Pääkirjoitus

Päätoimittaja Ilkka Ahtokivi


3.10.1997

Metropolihallinnolta puuttuu vain tarve ja kysyntä

Pääkaupunkiseudun kaupunginjohtajat neuvottelevat syksyn mittaan hallintoministeri Jouni Backmanin kanssa yhteistyön syventämisestä. Yhteistyön kohentamisen ohella ministeri haluaisi kirkastaa kuntien kansainvälistä kuvaa sekä siirtää valtionhallinnon tehtäviä pääkaupunkiseudulle - sopivaa hallintoa vain puuttuu.

Helsingin, Espoon ja Vantaan kannalta ministerin esitykset ovat varsin ulkokohtaisia. Kansainvälinen kilpailukyky on lähinnä iskulause, jota ei ainakaan hallinnon keinoin ole yleensä konkretisoitu. Eräissä oloissa jopa kuntien keskinäinen kilpailu voi johtaa parempaan yritysilmastoon kuin yhteinen hallinto.

Valtion tehtävien siirto on pieni porkkana syötäväksi. Kyse olisi lähinnä eräistä taksiluvan tapaisista lupamenettelyistä, jotka voisivat siirtyä lääninhallitukselta alemmalle tasolle. Kannattaako niiden vuoksi päätösvaltaa siirtää ensinkään, ellei sitä voida viedä suoraan kuntatasolle?

Kansanedustaja Kimmo Kiljusen perustelut metropolihallinnolle ansaitsevat jo tarkemman pohdinnan. Palvelujen kysyntä ja mahdollisuudet niiden rahoitukseen eroavat jyrkästi toisistaan pääkaupunkiseudun ääripäiden, vaikkapa Kauniaisten ja Jakomäen tai Westendin ja Länsimäen välillä. Yhtenäisellä työssäkäyntialueella olisi sosiaalisesti perusteltua tasata tuloja.

Samaan hengenvetoon joudutaan kysymään eikö sitten kaikkien Suomen kuntien verotulot pitäisi tasata, jotta päästäisiin yhteiseen äyrinhintaan. Silloin ollaan jo aika lähellä sellaista riitaista, hankalaa ja kallista aluepolitiikkaa, josta viime vuosina on yritetty päästä eroon. Samalla saataisiin sanoa hyvästit kuntien kasvaneelle itsehallinnolle.

Jäljelle jää enää yhteistyö. Jo nyt hallintokuntien välillä tehdään runsaasti suoraa yhteistyötä. Joukkoliikenteen ja seutukaavoituksen yhteistyössä on parantamisen varaa, mutta vain niiden ongelmakohtia ratkomaan uusi hallinto on liian raskas elin. Länsimetrosta ja Vuosaaren satamasta voidaan vallan hyvin olla eri mieltä niin paikallisesti kuin yli kuntarajojenkin.

Paljoa ei jäljelle jää. Kun metropolihallinnon vastustajilla on vielä käytössään kuntalaisten muutosvastarinta, pelko päätösvallan luisumisesta itsestä kauemmas ja jopa kotiseuturakkaus, niin melkoinen käärme pyssyyn pantavaksi se on. Sellaista pyssyä ei kannattaisi edes rakentaa.

PETE PAKARINEN