Vantaalaiskansanedustaja Kimmo Kiljunen on

Metropolihallinnon vankka puhemies

Puheet metropolihallinnosta ovat nousseet esiin hallintoministeri Jouni Backman (SDP) väläyteltyä pääkaupunkiseudun yhteishallinnon tarvetta. Backmanin esitykset ovat lähinnä varovaista hiipimistä verrattuna siihen pikamarssiin, jota metropolihallinnon innokkain puolestapuhuja, Vantaan kaupunginvaltuutettu, SDP:n kansanedustaja Kimmo Kiljunen esittää.

Kiljusen mukaan metropolihallinto on kansainvälisesti tyypillinen käytäntö suur- ja pääkaupunkialueiden hallintoa varten. Kaksiportainen hallinto, seudullinen ja paikallinen, on muun muassa Pariisissa, Brysselissä ja Tukholmassa. Kööpenhaminassa metropolihallintoon ollaan muutaman vuoden tauon jälkeen palaamassa.

- Seudullisen tason asioita ovat tyypillisesti seutukaavoitus, joukkoliikenne, energiapolitiikka, ympäristöpolitiikka, elinkeinopolitiikka ja kansainvälinen markkinointi, korkeamman asteen koulutus sekä asuntopolitiikka, listaa Kiljunen. Kuntatasolla päätettäisiin edelleen asemakaavoituksesta, kunnallistekniikasta, opetustoimesta sekä sosiaali- ja kulttuuritoimesta.

Verotus tasattava

- Kauniainen on ääriesimerkki kunnasta johon selkeästi varakkaampi väki muuttaa. Heidän kunnallisten palvelujen kysyntä on vähäisin, mutta maksukykynsä suurin. Vähän matkan päässä on Vantaa, jossa kysyntä on suurta, mutta tulopohja pientä.

Kiljusen mukaan maantieteellinen aluerakenne on näin sosiaalisesti eriarvoistava ja johtaa siihen, että varakkaammat ihmiset maksavat pienempää veroa kuin köyhät.

Yhtenäinen työssäkäyntialue

- Työpaikkani on kautta aikojen ollut Helsingissä, niin kuin useimmilla vantaalaisilla. Työpaikkaomavaraisuus Helsingissä on noin 136 prosenttia, kun se Espoossa ja Vantaalla on runsaat 80 prosenttia.

Kiljunen toteaakin kuinka yhteisöveron tuotot hyödyttävät Helsinkiä, vaikka työtekijät tulevatkin naapurikunnista. Ongelmasta päästäisiin, jos verontasausjärjestelmällä pidettäisiin koko alueella yhtenäinen äyrinhinta ja laskentamallilla tasattaisiin tulot kuntien kesken, hän maalailee.

Kokonaisverotaakan kasvuun Kiljunen ei kuitenkaan usko, vaikka syntyisikin uusi verottava porras. Hallinnon yhdistäminen ja synergiaedut tuovat hänen mukaansa säästöä.

Helsinki neljään osaan?

Päätöksenteon uusi porras tuo pelon, että samalla päätösvalta siirtyy yhä kauemmas kuntalaisista. Kiljunen muistuttaa, että on katsottava millaista päätöksenteko nyt on eri asioissa. Esimerkiksi joukkoliikenteessä päätöksenteko voi paikallisesti olla hyvinkin heikkoa.

Kiljunen esittää, että pitäisi samalla pohtia sitä onko kuntien määrä ja rakenne tarkoituksenmukainen. Yhteisen metropolin alla voisi olla pienempiä kuntia, jolloin päätöksenteko voisi toisaalta tulla lähemmäs kuntalaisia.

- Pitäisikö Vantaa jakaa kahtia - Myyrmäki olisi toinen keskus ja Tikkurila toinen. Helsinki voisi olla vaikka neljässä osassa ja Espoo kahdessa osassa.

Kiljunen myöntää tärkeäksi Jouni Backmanin esille tuoman huolen alueen kansainvälisestä kilpailukyvystä. Se ei kuitenkaan ole hänelle keskeisin motiivi. Kiljuselle metropolihallinnon lähtökohtana on kansalaisten tarpeet.

Kiljusen puheissa kuultaa myös paikallinen sävy. Hän mainitsee Vantaan Sanomien kesällä tekemän kyselyn, jossa kolmannes Vantaan valtuutetuista oli valmis kannattamaan Helsingin ja Vantaan yhdistämistä. Samansävyiset puheenvuorot vetoavat varmasti myös äänestäjiin, joiden ydinjoukko asuu Kiljusen lailla kivenheiton päässä kaupunkien rajasta.

Pääkaupunkiseudun kunnallispoliitikkojen keskuudessa Kiljunen on outo lintu. Kunnasta kuntaan, laidasta laitaan, poliitikkojen pääjoukko vastustaan niin kuntaliitoksia kuin yhteishallintoakin.

Ymmärtäjiäkin toki löytyy, yhdeksi sellaiseksi Kiljunen nimeää pääministeri Paavo Lipposen, jota ilman tuskin hallintoministerikään esityksiään eteenpäin. Ymmärtämystä metropolihallinnolle on esittänyt myös vihreiden Osmo Soininvaara.

PETE PAKARINEN
3.10.1997