Euroopan unionin perussopimuksessa on nyt Suomenkin puumerkki

Amsterdamin välietappi


EU:n perussopimusmääräyksiä täydentävä Amsterdamin sopimus allekirjoitettiin Luxemburgissa torstaina. Sopimus on välietappi unionin tulevaisuutta syvällisemmin viitoittavien talous- ja rahaliiton sekä laajentumisen edellä.

Poliittiset paineet eivät nyt vielä kuitenkaan riittäneet kaikkiin tarvittaviin uudistuksiin. Niihin onkin palattava ennen kuin unioni on kypsä ottamaan uusia jäseniä.

Riittämättömien paineiden ohella sopimuksen joiltain osin toivottua vaatimattomampia saavutuksia voidaan selittää myös talous- ja rahaliittoprojektin uuvuttamien hallitusten kaventuneella EU-poliittisella liikkumavaralla.

EMU-tavoitteen läpiviemisessä kohdattujen ongelmien on Suomen ulkoministeriössä arvioitu näkyvän mm. Saksan suhtautumisessa määräenemmistöpäätösten lisäämiseen.

Lisäksi Maastrichtin sopimuksen osakseen saama kansalaiskritiikki johti jäsenmaissa suurempaan varovaisuuteen jo hallitusten väliselle konferenssille asetettujen tavoitteidenkin osalta.

Joidenkin kysymysten kohdalla puolestaan ei päästy kaikkien jäsenmaiden tavoitteiden mukaisiin kompromisseihin, jolloin ne katsoivat parhaaksi lykätä asian käsittelyä tuonnemmaksi. Näin tapahtui mm. suurten ja pienten jäsenmaiden tasapainon muuttamisen kohdalla.

Laajentumiskuvion selkiytymisen ja EMU:n kolmannen vaiheen käynnistymisen jälkeen ajankohta tarvittaville ratkaisuille saattaa jo olla otollisempi. Erityisesti parantuneet ennusteet laajemman ja vahvemman EMU:n toteutumisesta tietävät hyvää myös poliittisen integraation etenemiselle.

Suomessa aihetta tyytyväisyyteen

Suomessa voidaan kuitenkin olla tyytyväisiä niin kansallisen valmistelukoneiston toimivuuteen kuin sopimuksen lopputulokseenkin. Uuden jäsenmaan kannalta hyppääminen vauhdissa nopeasti etenevään integraatiojunaan oli huomattava haaste.

Virkamieskoneiston ja poliittisen päätöksentekojärjestelmän sopeuttamisen voi kuitenkin katsoa tähän mennessä onnistuneen yli odotusten. Se, että samalla on onnistuttu pitämään tyydyttävällä tavalla kiinni pohjoismaisesta päätöksenteon avoimuudesta ja kansanvaltaisuudesta mm. eduskunnan työn organisoinnin osalta antaa aihetta jopa hienoiseen ylpeyteen.

Edessä on kuitenkin toinen kova koitos: Suomen puheenjohtajuuskausi vuoden 1999 lopulla.

Amsterdamin sopimus noudattaa pitkälle Suomen sille asettamia tavoitteita, joskin Suomenkin kannalta hankalia kysymyksiä vain lykättiin tuonnemmas. Erityisen tyytyväisiä voidaan olla mm. siihen, mitä sovittiin kriisinhallintatoimenpiteistä, tasa-arvosta, avoimuudesta ja joustavuudesta.

Joiltain osin Suomi olisi ollut valmis menemään nyt aikaan saatuja kompromissejä pidemmällekin. Näin kävi mm. taloudellisten ulkosuhteiden, unionin oikeushenkilöllisyyden, ja määräenemmistöpäätöksenteon lisäämisen osalta.

Pääsihteeri ulkosuhteiden johtoon

Unionin ensimmäiseen pilariin sisällytettiin kokonaan uusi mm. turvapaikka-, viisumi ja rajatarkastuksia koskeva osasto. Vapaata liikkumista edistävä Schengenin sopimus liitettiin myös osaksi unionin perussopimuksia.

Amsterdamin sopimus pyrkii rakentamaan kansalaisten unionia kasvattamalla toimintamandaattia kansalaisia lähellä olevilla politiikan sektoreilla. Tähän tähtäävät sopimuksen määräykset työllisyydestä, ympäristöstä, sosiaalisista kysymyksistä, kuluttajan suojasta, läheisyysperiaatteesta ja avoimuudesta.

Unionin ulkosuhteiden vahvistaminen rakentuu neuvoston pääsihteerin aseman vahvistamiseen ennen kaikkea yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan edustajana sekä ulkopolitiikan suunnittelu- ja ennakointiyksikön perustamisen varaan. Määräenemmistöpäätösten mahdollistaminen ja sopimus kriisinhallinnan toimintaperiaatteista tähtää samaan asiaan.

Riittämättömiä uudistuksia

Amsterdamin sopimus ei täytä sille asetettuja ennakko-odotuksia ennen kaikkea laajentumisen osalta. Unionin päätöksentekoa olisi tehostettava ennen uusien jäsenmaiden ottamista, mikä olisi edellyttänyt mm. määräenemmistöpäätöksenteon rohkeampaa laajentamista. Laajentumisen yhteyteen lykättiin myös vaikeat päätökset komission kokoonpanosta ja äänten painotuksista neuvostossa.

Euroopan parlamentin asemaa Amsterdamin sopimus jonkin verran vahvistaa tekemällä yhteispäätösmenettelystä pääasiallisen päätöksentekomenettelyn. Se on linjassa mm. kokoomuksen virallisen "Euroopan parlamentin aseman maltillisen vahvistamisen" politiikan kanssa. Komission puheenjohtaja puolestaan saa sopimuksen myötä entistä laajemmat valtuudet komission jäsenten valitsemisessa ja komission johtajana.

Kauppapolitiikan tehostaminen Suomen etu

Keskuskauppakamarin uusi toimitusjohtaja Kari Jalas on pahoitellut sopimuksen vaatimattomia saavutuksia kauppapolitiikan osalta. Yhteisen kauppapolitiikan tehostaminen olisikin tärkeä edellytys uusien jäsenten ottamiselle, sillä laajentumisen on pelätty vievän unionin kauppapolitiikkaa protektionistisempaan suuntaan.

Unionin toimintakyvyn parantaminen taloudellisten ulkosuhteiden alalla puolestaan auttaisi kohentamaan EU-maiden asemaa Maailman kauppajärjestössä WTO:ssa.

Joustavuus vie integraatiota eteenpäin

Yksi integraation tulevaisuuden kannalta merkittävä uudistus on jo mm. talous- ja rahaliiton osalta tutuksi tullut joustavuuden eli vahvistetun yhteistyön periaatteen institutionalisoiminen. Joustavuus mahdollistaa sen, että osa jäsenmaista voi edetä integraatiossa nopeammin kuin muut.

Sen on arveltu jakavan unionia usean kerroksen "väkeen", joiden joukossa nopeammin etenevät maat muodostavat EU:n tulevaisuutta linjaavan kovan ytimen.

Merkittävää nyt tehdyssä sopimuksessa on, että joustavuutta sovelletaan unionin rakenteiden puitteissa, jolloin yhteisesti sovitaan joustavuuden säännöistä ja ovet nopeampaan integraatioon pysyvät auki kaikille halukkaille.

Kansanäänestykset neljässä maassa

Amsterdamin sopimuksen myötä Suomi sai oman puumerkkinsä unionin perussopimusteksteihin. Samalla selkeytyi maamme integraatiopolitiikan peruslinja niin kansalliselle päätöksentekokoneistolle kuin myös muille unionin jäsenmaille.

Seuraavaksi on vuorossa sopimuksen kansallinen ratifiointi, mikä Irlannin, Tanskan, Kreikan ja Portugalin kohdalla merkitsee kansanäänestyksiä. Mikäli ratifiointiprosessi sujuu ongelmitta tulee uusi perussopimus voimaan ehkä jo vuoden 1999 alusta.

JORI ARVONEN
3.10.1997

POLITIIKKA -SIVULLE