Arja Alho erosi


Ministeri Arja Alho ilmoitti tiistaina eroavansa hallituksesta. Hän perusteli päätöstään solidaarisuudella sosiaalidemokraattista liikettä kohtaan, mutta kiisti jyrkästi tehneensä mitään laitonta tai väärää.

Arja Alho ilmoitti erostaan oltuaan ensin eduskunnan perustuslakivaliokunnan kuultavana. Alho puolusti voimakkaasti toimintaansa entisen pankinjohtaja Ulf Sundqvistin vahingonkorvausvaatimusten sopimisessa.

Hän arvosteli kirjoittelua Sundqvistin tapauksesta, ja katsoi kansalaisten mielialan jyrkkyyden selittyvän ainakin osaksi virheellisellä kirjoittelulla ja kommentoinnilla.

- Katson, että tämän kiihkon hillitsemiseksi ja tapahtumien asianmukaisen selvittämisen varmistamiseksi - solidaarisuudesta sosiaalidemokraattista liikettä ja sen arvoja kohtaan - minun on tehtävä henkilökohtainen, ja ensimmäistä kertaa koko tässä prosessissa - poliittinen ratkaisu, Alho sanoi.

Lipponen ei pyytänyt eroamaan

Alho painotti, että päätös erota oli hänen omansa, ja ettei häntä painostettu tai pyydetty tekemään sitä. Hän sanoi päättäneensä erota jo viime torstain ryhmäkokouksen jälkeen, mutta halusi julkistaa ratkaisunsa vasta perustuslakivaliokunnan kokouksen jälkeen.

- Tottakai ymmärrän kansalaisten närkästyksen, koska onhan pankkikriisi koko sodan jälkeisen itsenäisyyden aikana suurin onnettomuus joka meitä on kohdannut. Kovin monet kansalaiset ovat kokeneet sen, mitä on joutua velkoihin, Alho muotoili.

Hän painotti, ettei Sundqvistin tapauksessa kuitenkaan ollut kysymys velasta, vaan vahingonkorvauskanteesta, josta Alholla ministerinä oli valtuudet sopia. Itse sopimus oli Alhon mukaan paras mahdollinen, tai lähes paras mahdollinen. Hän puolusti ratkaisua samoin perustein kuin viime viikolla; ulosmittauksessa olisi Sundqvistilta saatu vähemmän rahaa hitaammin.

- Minä olen tietysti tehnyt virheitä varmaan enemmän kuin kukaan muu koska niistä on niin laajasti pystytty raportoimaan, Alho vinoili.

Kysymykseen, onko Sundqvist hankkiutunut ulosoton tavoittamattomiin panemalla omaisuuttaan velan pantiksi, ei Alho osannut vastata.

- Minä en sillä tavalla osaa ihan tarkkaan sanoa mitä kaikkea ulosottaja on selvittänyt. Miksi ulosmitattava varallisuus kuulostaa niinkin naurettavalta kuin 70 000 markan arvoiselta perustuu siihen, että se muu omaisuus on velkojen vakuutena. Olen tietoinen myös siitä, että 1,2 miljoonan vahingonkorvausta ei ole otettu sukasta eikä tyynyn alta, vaan siihen on tarvittu ulkopuolinen rahoitus, Alho selitti.

Alho ilmoitti siirtyvänsä nyt rivikansanedustajaksi, mutta ei halunnut vielä ennakoida asettuuko hän uudelleen ehdolle seuraavissa eduskuntavaaleissa.
- Minulla tulee täyteen 15 vuotta kansanedustajana. Mietin aikanaan ryhdynkö ehdokkaaksi, kuten olen aina joka vaalien alla miettinyt.

Väärät väitteet, tyhmät kysymykset

Ollessaan kuultavana perustuslakivaliokunnassa Alho antoi avustajiensa jakaa lehdistölle tiedotteita, joissa hän torjui syytöksiä, ja pyrki osoittamaan, ettei ratkaisu Sundqvistin tapauksessa ollut poliittisesti motivoitu.

Otsikon Väärät väitteet, tyhmät kysymykset alla Alho kiisti armahtaneensa Sundqvistin, koska armahdusoikeus on presidentillä. Hän puolusti ulosottoselvitystä ja keskustelujaan oikeuskanslerin viraston kanssa, kiisti puuttuneensa Sundqvistin rikostutkintaan ja painotti, että ratkaisut Sundqvistin korvausten verovähennyksistä tekee verovirasto.

Tueksi väitteilleen Alho antoi jakaa myös selostuksen esimerkkitapauksista, joissa kuvailtiin velallisten järjestelyjä Arsenal-Sillan kanssa. Esimerkeissä ei ollut yhtään vahingonkorvaustapausta, jota voisi verrata Sundqvistin tapaukseen.

Ei Sundqvistin ystävä

Alho sanoi tiedotustilaisuudessaan, ettei hän henkilökohtaisesti edes tunne Sundqvistia kovin hyvin, vaikka puoluetoveri onkin, eikä ole käynyt hänen kanssaan keskusteluja. Kuuluminen samaan puolueeseen ei ollut jääväysperuste, Alho sanoi.

Tiedotustilaisuudessaan hän piikitteli sekä tiedotusvälineitä että erovaatimuksia esittäneitä puoluetovereitaan.
- Olen vähän pettynyt, koska kuvittelin, että kansanedustajat pystyisivät vähän rauhallisemmin analysoimaan tapahtunutta. Minä ymmärrän, että tavalliset ihmiset ovat pettyneitä, koska he eivät voi tietää mitä on tapahtunut.

Hän oli vakuuttunut pystyvänsä tutkinnassa todistamaan, ettei mitään asiatonta ole tapahtunut, ja että hänen lausuntonsa ovat olleet todenmukaisia, sekä keskusteluista oikeuskanslerinviraston kanssa, ulosottoselvityksestä ja poliisitutkinnassa.
- Pystyn osoittamaan sen mustana valkoisella todeksi, ja toivoisin, että tälle annettaisiin enemmän arvoa keskeisten eduskuntaryhmien ja hallitusryhmien piirissä.

Alho ei silti halunnut julistautua uhriksi, sen kummemmin puoluetovereidensa kuin tiedotusvälineiden.
- Kun pöly on laskeutunut on ihan kohtuullista että mietitään, onko tämä kommentointi ja kirjoittelu ollut ihan asianmukaista. En minä halua erityisesti mediaa moittia. Lehdet täytyy saada myydyksi ja uutispaikat täytettyä, Alho sanoi.

Alho kypsyi eronpyyntöön kolmessa viikossa

Alhon toimintaa entisen STS-Pankin pääjohtajan Ulf Sundqvistin vahingonkorvauksen sovittelussa puidaan monella taholla. Hallitus joutuu vastaamaan eduskunnassa keskustan aloitteesta tehtyyn välikysymykseen. Perustuslakivaliokunta selvittää Alhon ministeritoimesta tehtyä muistutusta ja poliisi harkitsee, antaako kuuden kansanedustajan tekemä tutkintapyyntö aihetta selvittää uudelleen Sundqvistin omaisuudestaan antamia tietoja.

Arsenal Oy:n tarkastusvaliokunta tutkii sekin Sundqvistin kanssa tehdyn sopimuksen.

Tapaus Sundqvistin historia juontaa juurensa Helsingin käräjäoikeuden 17. tammikuuta 1995 tekemään päätökseen, jossa Sundqvist ja viisi muuta pankin johtokunnan entistä jäsentä tuomittiin maksamaan vahingonkorvauksia vuosina 1990-1992 tehdyistä luottopäätöksistä.

Valtion vakuusrahasto vaati Siltapankin kautta vastaajilta yhteensä lähes 160:tä miljoonaa markkaa, mutta korvaukset kohtuullistettiin 26 miljoonaan markkaan. Sundqvistin osuus oli lähes 20 miljoonaa markkaa.

23. marraskuuta 1995 korvauksista saatiin hovioikeuden päätös, jossa summat säilyivät ennallaan. Korkein oikeus antoi lainvoimaisen päätöksen jutussa 4. heinäkuuta 1997. Sundqvistin korvausvastuu aleni yhdeksään miljoonaan markkaan.

Tämän jälkeen Sundqvist ehdotti Arsenal-Silta Oy:lle vahingonkorvauksen sopimista tuomittua summaa pienemmäksi. 1,2 miljoonan markan sopimus allekirjoitettiin 23. syyskuuta. Lopullisesti sopimus hyväksyttiin valtion vakuusrahaston toimiohjeella, jonka ministeri Arja Alho vahvisti virkamiehen esittelyn pohjalta.

Arsenal pyysi ulosottovirastoa keskeyttämään ulosottoon liittyneet jatkoselvitykset.

Eduskunnassa tapaus Sundqvist nousi puheenaiheeksi kyselytunnilla 25. syyskuuta. Lipponen tuki ministeriään. Keskustelua jatkettiin vielä viikon kuluttua uudella kyselytunnilla.

Keskusta vaati hallitukselta tiedonantoa ja uhkasi muutoin tehdä asiasta välikysymyksen. 30. syyskuuta 11 kansanedustajaa teki perustuslakivaliokunnalle ministerivastuulain mukaisen muistutuksen Alhosta.

SDP:n eduskuntaryhmä antoi Alholle julkiset moitteet 2. lokakuuta. Lipponen ilmoitti, ettei tiedonantoa anneta. Keskusta jätti välikysymyksen seuraavana päivänä.

Viikonloppuna kävi ilmi, etteivät poliisi ja ulosottoviranomaiset ehtineet tehdä kattavia selvityksiä Sundqvistin varoista Arsenal-Sillan keskeytettyä hankkeen.

Useat kansanedustajat ryhtyivät vaatimaan Alhon eroa. Asia oli esillä myös Lipposen ja Alhon välisessä keskustelussa viikonloppuna.

Alho oli Lipposen luottoministeri

Ministerin tehtävistä eronnut Alho oli pääministeri Paavo Lipposen luottoministeri. Lipponen nosti Alhon yllättäen hallitukseensa keväällä 1995. Alhon ja Lipposen yhteistyö perustuu mm. toimintaan Helsingin kaupunginvaltuustossa, johon Alho valittiin ensimmäisen kerran vuonna 1980 ja Lipponen vuonna 1985. Alho seurasi Lipposta SDP:n Helsingin piirin puheenjohtajana vuonna 1992. 43-vuotiaan Alhon poliittinen ura alkoi 1970-luvun lopulla opiskelijapolitiikassa. Hän on toiminut mm. sosiaalidemokraattisten opiskelijoiden puheenjohtajana. Koulutukseltaan Alho on sekä sairaanhoitaja että valtiotieteen kandidaatti.

Eduskuntaan Alho valittiin ensimmäisen kerran vuonna 1983. Kunnallispolitiikassa Alho on toiminut sekä Helsingin kaupunginvaltuuston että kaupunginhallituksen puheenjohtajana.

Alhon ministerinura on ollut karikkoinen. Ensimmäinen ministeriajan kriisi tosin aiheutui kunnallispoliittisesta roolista eli toimimisesta Helsingin juhlaviikkojen hallituksen puheenjohtajana.

Juhlaviikkojen miljoonatappioiden julkitulo syksyllä 1995 aiheutti keskustelua Alhon asemasta ja silloinen SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Matti Puhakka sai vakuuttaa Alhon nauttivan ryhmänsä luottamusta.

Uusi kiista Alhon ja oman ryhmän välillä syntyi paria kuukautta myöhemmin, kun Alho valmistelutti esitystä maatalouden tulosta vähennettävän tasausvarauksen nostamisesta. SDP:n eduskuntaryhmä ilmoitti tuolloin, että muutokselle ei ole ryhmässä kannatusta.

Useat Alhon lausunnot ovat ärsyttäneet niin puoluetovereita kuin poliittisia vastustajiakin. Kiistelyä aiheuttivat Alhon linjaukset lasten päivähoitomaksujen uudistamisessa ja kotityön tukimalleissa.

Maaliskuussa 1996 silloinen SDP:n ryhmäpuheenjohtaja Pertti Paasio kuvasi päivähoitomaksuista ryhmässä käytyä sanomalla, että Alhon mallin puolestapuhujiakin oli pari kappaletta ja niistä toinen Alho itse.

Kohua herätti myös mm. Alhon johdolla valmisteltu hanke tavallisten kansalaisten verotietojen suojaamisesta yksityisasiana. Alho vakuutti uudistuksen pitävän mm. ministereiden ja kansanedustajien verotiedot julkisina, mutta hän joutui kuitenkin sanaharkkaan valtiovarainministeriön ykkösministerin Sauli Niinistön (kok) kanssa. Niinistö torjui julkisuudessa myös Alhon esityksiä pankkilainojen leimaveroista luopumisesta.

Ennen Sundqvist-tapausta Alhon vaikein paikka oli Suomen markan ERM-kytkentä. Alhon epäiltiin paljastaneen EU-osapuolelle ennen aikojaan Suomen valuuttakurssitavoitteen ERM:iin liittymisen yhteydessä.

Oikeuskansleri Jorma S. Aalto katsoi selvitysten jälkeen, ettei Alhon menettely vaadi hänen toimenpiteitään. Pääministeri Lipponen ilmoitti seisovansa sataprosenttisesti Alhon takana.

Viimeksi Alhon linjaukset herättivät kohua ennen Sundqvist-tapausta heinäkuussa, kun hän kiisteli Niinistön kanssa ruoan arvonlisäverosta ennen hallituksen budjettineuvotteluja.

STT-IA
8.10.1997

POLITIIKKA -SIVULLE