Parasta kaikille olisi, jos valtio vähin äänin luopuisi valtioyhtiöstäänKenen kannalta valtionyhtiöt kannattavat
Valtionvarainministeriön työryhmä on ehdottanut valtionyhtiöille uutta hallintomallia, jossa osa yhtiöstä keskitettäisiin yhteen ministeriöön ja yhden ministerin alaisuuteen. Mutta miksi valtiolla ylipäänsä on yhtiötä? Onko niistä jotain hyötyä vai pelkää haittaa? Kysymyksen pohdinta vaatii erilaisten kannattavuuskäsitysten määrittelyä.Valtiovarainministeriön työryhmä on esittänyt kilpailutilanteessa toimivien valtionyhtiöiden hallinnon uudistamista. Yhtiöiden hallinto keskitettäisiin yhteen ministeriöön ja yhden ministerin vastuulle. Uutta ministerinpaikkaa ei kuitenkaan tarvitsisi välttämättä tätä tarkoitusta varten luoda. Työryhmän mielestä valtionyhtiöiden yksityistäminen on viime vuosina suuresti muuttanut niiden asemaa. Työryhmä jakaa valtionyhtiöt eri ryhmiin sen mukaan, onko niissä valtiolla sijoittajan intressi vai jokin kansallinen tai kansantaloudellinen erityisintressi. Onko valtio sijoittaja, hyväntekijä vai kummisetä?Uuden hallintoyksikön vastuulle pitäisi työryhmän mukaan siirtää kaikki sellaiset valtionyhtiöt, joissa valtiolla on vain sijoittajan intressi ja jotka toimivat kilpailutilanteessa kotimarkkinoilla tai ulkomailla. Tällaisia yhtiöitä ovat esimerkiksi Engel, Enso, Kemira, Outokumpu, Rautaruukki ja Valmet.Sen sijaan sellaiset yhtiöt, joissa valtiolla on erityisintressi, voisivat työryhmän mukaan edelleen olla nykyisten ministeriöiden alaisuudessa. Tällaisia ovat esimerkiksi Finnair, IVO, Neste ja VR. Samoin pysyivät nykyisten ministeriöiden alaisuudessa sellaiset yritykset, joissa valtiolla on merkittävä yhteiskunnallinen intressi. Nämä yhtiöt ovat Alko, Veikkaus, Yleisradio ja Patria Industries. Minkä ministeriön alaisuuteen uusi valtionyhtiöyksikkö perustettaisiin? Asiasta käytäneen vielä kiivasta keskustelua. Ainakin sekä valtiovarainministeriö että kauppa- ja teollisuusministeriö pitävät itseään tehtävään sopivina. Taloudellinen kannattavuus eri näkökulmistaAjatus valtionyhtiöiden luokittelusta valtion erilaisten intressien mukaan on erinomainen. Ylipäätänsä kun arvioidaan toimintaa, jossa valtio on jollakin tavalla mukana, on tärkeää pitää erillään kolme eri kannattavuuskäsitettä:
Liiketaloudelliset ja valtiontaloudelliset laskelmat on mahdollista tehdä kohtalaisen tarkasti pennilleen. Kannattavuus pitää toki arvioida myös pitkällä aikavälillä. Silloin laskelmiin tulee tietysti mukaan hieman epävarmuutta, mutta sellaista tämä ihmisen elo yleisesti ottaen on. Yhteiskuntataloudellinen kannattavuus puolestaan on jo pelkästään käsitteenä paljon epämääräisempi. Laskelmassa pitäisi ottaa huomioon kaikki maan ja taivaan väliltä, koko yhteiskunta: valtio, kunnat, yritykset ja ihmiset. Käytännössä tämä on mahdotonta ja rajaukset ovat välttämättömiä. Jos joku poliitikko, virkamies tai yritysjohtaja joskus alkaa syvällä rintaäänellä puhua jonkin upean projektin yhteiskunnallisesta kannattavuudesta, ei hänen puheistaan kannata pahemmin piitata, ellei hän selvästi kykene esittämään, mitkä tekijät hän on laskelmissaan ottanut huomioon. Kaikki riippuu siitä, mitä lasketaanEri taloudelliset kannattavuudet eivät harmi kyllä aina käy käsi kädessä. Tunnettu tosiasia on, että valtiontalouden kannattavuus esimerkiksi paranee yrityksistä saatavia verotuloja lisäämällä, mikä puolestaan heikentää yritysten kannattavuutta.Toimenpiteen vaikutus yhteiskunnalliseen kannattavuuteen onkin sitten hankalampi arvioida. Ketkä otetaan laskelmassa huomioon, miten rahallisesti arvioidaan erilaiset suorat ja epäsuorat vaikutukset ja niin edelleen. Helposti tässä syntyy järkevän laskelman sijasta tarve perustavalle arvokeskustelulle. Eroja jonkin projektin kannattavuuslaskelmissa voi esimerkiksi aiheuttaa työttömyys. Esimerkiksi valtionyhtiön yritystappiollinen toiminta olisi valtiontaloudellisesti kannattavaa, jos sen avulla työllistettäisiin sellainen määrä ihmisiä, että valtion sosiaalimenojen vähennys on suurempi kuin yrityksen tappioiden kattamiseen uppoava valtion raha. Samoin voi kannattavuus vaihdella projektin ulkoisten vaikutusten takia. Saastuttava tehdas voi tehdä komeita voittoja, mutta yhteiskunta kärsii tappiota pilaantuneen luonnon takia. Ja valtiotakin kohtaa ankara lasku, jos se joutuu omista varoistaan kustantamaan sotkun siivoamisen. Kannattavatko valtionyhtiöt sijoituksena?Mitä sitten pitäisi ajatella valtionyhtiöstä? Miksi valtiolla ylipäänsä on valtionyhtiötä? Ovatko ne yritystaloudellisesti kannattavia? Ovatko ne valtiontaloudellisesti kannattavia? Entä yhteiskuntataloudellisesti?Jos ajatellaan valtionyhtiötä sijoituksena, niin on selvää, että sijoituksen pitää tuottaa valtiolle rahaa. Muutenhan sijoitus on järjetön. Lisäksi sijoituksen on tuotettava. Mitä järkeä on makuuttaa rahoja jääräpäisesti tiettyjen yritysten osakkeissa, jos pörssissä on yrityksiä, joiden osakkeisiin sijoittamalla saisi rahoille paremman tuoton samalla riskillä? Ja entäs, jos rahat sijoitettaisiinkin ulkomaille tai valuuttakeinotteluun? Valtiontaloudellisesti ajatellen valtio siis voisi hyvin ryhtyä peluriksi pääomamarkkinoille. Yhteiskuntataloudellisesti asia saattaisi olla hiukan toisin. Valtion estoton huseeraaminen pääomamarkkinoilla ei ehkä olisi pitkällä aikavälillä kovinkaan hyvä asia. Valtion toiminta on aina enemmän tai vähemmän erityisintressien ohjaamaa. Järkevintä olisi myydä sijoitusmielessä pidetyt valtionyhtiöt pois, ja investoida rahat maamme tulevaisuuden kannalta tärkeisiin korkean teknologian tulevaisuuden kehityshankkeisiin. Monien hankkeiden laajuus, pitkäkestoisuus tai jakamattomuus, tarvittavien pääomien suuruus, korkeat riski ja odotusten epävarmuus eivät houkuta yksityisiä sijoittajia riittävästi, mutta toteutuessaan hankkeet voisivat olla suuria menestyksiä. Kannattaako valtion muista syistä omistaa valtionyhtiötä?Entä edustavatko valtionyhtiöt rajallisten resurssien jakamisen ja käytön kannalta ihanteellisinta ratkaisua? Vapailla markkinoilla käytävä kilpailu on kohtalaisen näppärä keino saavuttaa tehokas resurssien hyödyntäminen ja jako. Ongelmana vain on monilla aloilla vapaiden markkinoiden puute ja epätäydellisyydet.Lisäksi vapaiden markkinoiden toiminta voi johtaa holtittomiin kriiseihin tai muuten yhteiskunnallisesti epätoivottaviin tuloksiin. Poliittiset ja yhteiskunnalliset päämäärät eivät välttämättä ole samoja kuin mihin vapaiden markkinoiden toiminta johtaa. Valtionyhtiötä on perinteisesti käytetty yhtenä valtion ohjauskeinona, jolla voidaan vaikuttaa markkinoiden toimintaan. Tämä voi helposti aiheuttaa ristiriidan valtionyhtiön oman kannattavuuden, valtiontaloudellisen kannattavuuden ja yhteiskunnallisen kannattavuuden välillä. Toisin sanoen sellaiset yritykset, joiden omistaminen on valtion kannalta tärkeää erityisintressien takia, saattavat olla melkoisia rahareikiä, joihin veromarkkoja kaadetaan eikä mikään välttämättä takaa sitä, että nämä yritykset tuottaisivat jotakin hyvää yhteiskuntataloudellisesti. Valtion erityisintressit ovat muutenkin epäilyttäviä. Ovatko ne tarpeellisia, esimerkiksi valtion turvallisuuden tai yleisen hyvinvoinnin takia, vai käytetäänkö niitä vain puolustuksena taloudellisesti kannattamattomalle toiminnalle? Valtionyhtiöt eivät myöskään yleensä ole mikään ratkaisu markkinoiden ongelmiin - pikemminkin päinvastoin. Epätäydellisestä kilpailusta johtuva resurssien haaskaus vain pahenee, ja määräävän markkina-aseman väärinkäyttö on valtion yritykselle helppoa. Tuloksena voi olla markkinoiden lamautuminen, kuten ravintola-alalle kävi Alkon toimiessa markkinoilla sekä valvojana että yrittäjänä. Menneen maailman ajatteluaParasta kaikille olisi, jos valtio vähin äänin luopuisi valtioyhtiöstään, jotakin aivan valtion turvallisuudelle ja perustoiminoille välttämättömiä osia lukuunottamatta.Valtionyhtiöt edustavat menneen maailman talouspoliittista ajattelua, jonka mukaan maan poliittiset johtajat, virkamiehet ja talouspatruunat tietävät ja osaavat aina kaiken parhaiten. Ja talouselämän tehtäväksi jää toimia niin kuin nämä napamiehet ovat keskenään etukäteen hyväksi nähneet, suunnitelleet ja sopineet.
HEIKKI JANTUNEN |
TALOUS -SIVULLE