Sähköpaimen 29.8.1997 TaidettaSatatuhatta ryyppäämiseen ja rälläämiseen aika hyvän tekosyyn keksinyttä viettää taas yhden unohtumattoman yön – Taiteiden yön Helsingissä. Sähköpaimenkin on aina mukana: hyvät kekkerit kaikin puolin, yhtään tervattua ja höyhennettyä maalaisliittolaista ei ole tullut vastaan.Mikä saa ihmiset käyttäytymään suuressa joukossa siten, kuin Taiteiden yössä käyttäydytään. Ei ainakaan Sähköpaimen ole nähnyt tavallisina arki-iltoina, eikä juuri viikonlopun öinäkään, nurkkiin kuseskelevia aikuisia ihmisiä? Taiteiden yössä lorottelijoita riittää likimain joka kadunkulmaan. Kyllä sen jokainen tietää, että kalja kusettaa… Sen tietävät muutkin kuin merimiehet ja suomenruotsalaista laulelmalyriikkaa tuntevat. Eikö sitä kuitenkin voisi… Kaikkea edes Sähköpaimen ei viitsi pistää päättäjien piikkiin. Viherpiipertäjät ja muut nusut tietysti vaativat ensi vuoden Taiteiden yöhön satatuhatta vessaa, että ”ei olisi pakko sotata”. Mitäs, jos homma hoidettaisiin piipahtamalla vessaan – kyllä niitä Helsingissä riittää. Taiteestakin saa Taiteiden yössä nauttia, vaikka enin osa yöllisistä näyttää pikemminkin nauttivan humusta ja sumusta. Vappuna ja Uuden vuoden yönä Suomessa on usein liian kylmä juopotella taivasalla – ja juhannuksena mennään maalle. Mutta siitä taiteesta. Anti on tänäkin vuonna erittäin monipuolinen ja korkeatasoinen. Sähköpaimenen käy kuitenkin aavistuksen verran sääliksi kymmeniä ja taas kymmeniä eri alojen taiteilijoita. He ovat valmistautuneet antamaan yleisölleen korkeatasoisen taidenautinnon – ja saavat vastata useimmiten vain yhteen kysymykseen: ”Saaks´ täältä kaljaa…” Tilannekomiikkaa parhaimmasta päästä oli viime taiteiden yössä ukonrehjake, joka Kauppatorin nakkikioskin takana oksennettuaan kukkahattuisen suomenruotsalaisen rouvan villakoiran päälle, äimisteli aikaansaannostaan: ”En mä tommosta muista syöneeni”.
|
KOLUMNIT -SIVULLE