Asumistuen korotuksella paikataan miljardileikkausten virheitä

Useampi kuin joka kymmenes suomalainen sai viime vuonna toimeentulotukea. Määrä on 1990-luvun mittaan kaksinkertaistunut vuodesta 1989 noin 600 000 asiakkaaseen.

Yksi huomattava syy toimeentulotuen kasvaneelle tarpeelle on asumistuen leikkaukset. Valtio kiristi 1990-luvulla yleisen asumistuen myöntämisperusteita. Säästön suuruudeksi arvioidaan noin 1,5 miljardia markkaa. Suurimmat leikkaukset tehtiin vuosina 1993 ja 1995. Yhdyskuntasuunnittelun täydennyskoulutuskeskus selvittää leikkausten seurauksia, ja tutkimushankkeen ensimmäisistä tuloksista kerrottiin maanantaina.

Asumistuen leikkaukset kohdistuivat koko maassa erityisesti omistusasunnoissa asuviin lapsettomiin pareihin ja lapsiperheisiin. Helsingissä leikkaukset toivat perheellisiä sosiaalitoimistojen asiakkaiksi.

Asumistuen saajien joukko väheni koko maassa vuonna 1995 yhteensä 56 000:lla. Tukiperusteiden kiristymisen vuoksi asumistuki lakkasi noin 36 000 taloudelta.

Omistusasunnoissa asuvat lapsettomat parit ja lapsiperheet menettivät asumistuen muita useammin. Vuokra-asunnoissa asuvien kohdalla leikkaus rasitti selvimmin helsinkiläisiä vuokralla asujia.

Asumistuen leikkauksen jälkeen yhden hengen kotitaloudet joutuivat käyttämään keskimäärin lähes 40 prosenttia bruttotuloistaan asumiseen, vaikka saivatkin asumistukea. Pienituloisimmat kotitaloudet joutuivatkin turvautumaan entistä enemmän toimeentulotukeen.

Vahinkoja korjataan 1998 budjetissa

Ensi vuonna täyden asumistuen saa vielä, kun tulot ovat 2900 markkaa kuukaudessa. Nyt asumistuki alkaa vähentyä jo, kun kuukausitulot ylittävät 1500 markkaa.

Korotuksen hintana on tällä kertaa tiukennus toimeentulotuen perusteissa. Toimeentulotukeen tulee seitsemän prosentin omavastuu asumismenoista, toisaalta tähän mennessä ollut sadan markan perusomavastuu poistuu. Ratkaisu vähentää merkittävästi kuntien toimeentulotukimenoja, sanoo hallitus, mutta säästöillä katetaan valtion kasvavat asumistukimenot.

Uudistuksen tavoitteena on nostaa yhden ja kahden hengen ruokakunnissa täysimääräisen asumistuen tulorajaa siten, että henkilö joka saa työmarkkinatukea ja jolla on keskimääräiset asumismenot ei enää tarvitsisi toimeentulotukea asumismenoihinsa.

Tukeen säästöjä, asiakasmäärä ei putoa

Arajärvi itse arvioi, että budjettiriihessä tehdyt pienet leikkaukset alkuperäiseen esitykseen johtavat siihen, että toimeentulotukiasiakkaiden määrä ei vähene läheskään suunnitellulla kymmenellä prosentilla.

- Hallituksen esityksillä yksinäinen työttömyysturvan peruspäivärahalla elävä henkilö on pääkaupunkiseudulla periaatteessa oikeutettu 93 markan toimeentulotukeen, laskee Arajärvi.

Hän tähdentää kuitenkin, että toimeentulotuen määrät alenevat nytkin huomattavasti. Edellinen peruspäivärahalainen on nykyisin oikeutettu 638 markan toimeentulotukeen.

Hallituksen päätökseen sisältyy myös työttömyysturvan peruspäivärahan korotus kahdella markalla.

Perustuslaillisesti epäilyttävä tilanne

- Toimeentulotukea pidetään viimesijaisena turvana. Jokaisen ihmisen kohdalla, joka on pitkäaikaisesti toimeentulotuella on perustuslaillisesti epäilyttävä tilanne, valottaa Arajärvi periaatteellista puolta. Toimeentulotuelta ihmiset pitäisikin nostaa ensisijaisten tukimuotojen piiriin.

- Käytännöllinen perustelu on, että toimeentulotuki on kunnallinen järjestelmä ja kyynikko voi ajatella, että siksi valtio on antanutkin toimeentulotukimenojen kasvaa.

- Inhimillisenä seikkana 2021 markkaa ei yksinäiselle henkilölle leveää leipää tarjoa. Suomalaiseen ihmisarvoiseen elämään kuuluu paitsi leipä ja lämpö, niin jotain sen päällekin. Arajärven mielestä suhteelliseenkaan kurjuuteen ei pitäisi vajota kovin syvälle.

Edellisen hallituksen asumistukileikkaukset eivät saa kiitoksen sanaa selvitysmieheltä.

- Niissä on tapahtunut aika perustavanlainen arviointivirhe. Ei ole tultu ajatelleeksi kuinka tarkkaan kohdentuva ja kuinka tiukkaan tarveharkintaan perustuva tuki asumistuki on.

Perho: Leikkausten seuraus tiedettiin

- Siinä ei ollut varmasti taustalla mitään suurta yhteiskuntapoliittista viisautta. Se oli osittain laman hoitoa pakkoraossa, jossa tiukasti pidettiin kunkin hallinnonalan kehyksistä kiinni.

Asuntotoimen osalta säästöjä Perhon mukaan haettiin asumistuesta, vaikka oli tiedossa, että siitä seuraa paine sosiaaliluukulle.

- Budjetinteon vaikeus tai heikkous on siinä, kun asioita tarkastellaan pelkästään yhden hallinnonalan sisällä. Sen tyyppistä budjettivalmistelua, jossa tarkasteltaisiin eri hallinnonalojen toimenpiteiden vaikutusta kokonaisuuteen, ei välttämättä vielä riittävästi tehdä. Arajärven selvitys on alku tällä tiellä.

Perho muistuttaakin, että asumistukeen tehtiinkin korjauksia ongelmien tultua ilmi. Näillä kohennettiin esimerkiksi lapsiperheiden asemaa.

- Tämän hallituksen yksi tehtävä on ollut katsoa sosiaaliturvajärjestelmää ja etuuspolitiikkaa kokonaisuudessaan muun muassa kannustavuuden näkökulmasta.

Perhon mielestä Arajärven selvitystyön myötä hallitus on löytänyt oikean linjan ja hän toivoo, että siitä pidetään kiinni jos kohta budjettiriihessä tehdyt korotukset eivät olleetkaan hänen mielestään tarpeisiin nähden riittäviä.

- Ongelma on myös siinä, että asumiskustannukset vaihtelevat alueittain ja asumistukijärjestelmän sisällä on vielä seikkoja, joille ei löydy perusteita. Asumistuen määrä on sidottu esimerkiksi asunnon ikään.

Kela-tietoa asumistuesta: http://www.kela.fi/tietop/fias0073.htm.

PETE PAKARINEN
29.8.1997