|
Päätoimittaja Ilkka Ahtokivi22.8.1997 Tupoteatterin aikaTeatteriesityksen ensimmäiseen kohtaukseen kuuluu, että työnantaja ei tarjoa mitään ja työntekijät vaativat sekä reippaita palkankorotuksia että mittavaa veroalea. Voimakkaiden vientiliittojen työmarkkinasatraappien taas kuuluu käsikirjoituksen mukaan tavoitella ennen muuta vientiteollisuudessa mahdollisesti syntyneen jakovaran kalastamista vain omille jäsenilleen. Siksi paperi ja metalli vetoavat alakohtaisiin ongelmiinsa, vaikka kysymys on tosiasiassa muun yhteiskunnan kustannuksella tapahtuvasta ahneudesta ja omaneduntavoittelusta. Esimerkiksi Paperiliiton osalta kysymys on siitä, että liitto haluaa jäsenikseen myös muita kuin paperin tuotantoon osallistuvia työntekijöitä. Kysymys on siis viime kädessä järjestöpoliittinen. Talous kehittyy nyt suotuisasti. Joillakin aloilla voidaan puhua jopa suhdanteiden ylikuumenemisesta. Tästä huolimatta maassa on yli 400 000 työtöntä. Työllisyystilanteen parantaminen edellyttää ehdottomasti matalat mutta reaaliset palkankorotukset turvaavan tupon aikaansaamista. Työvoimakustannuksia ei saa päästää käsistä ja inflaatiouhka on torjuttava. Samalla - mutta vain samalla - voidaan alentaa myös sietämättömän korkeaa henkilöverotusta. Jälleen kerran kysytään: onko maallamme malttia vaurastua? ILKKA AHTOKIVI
|