BACK




Pääkirjoitus

Päätoimittaja Ilkka Ahtokivi


22.8.1997

Tupoteatterin aika

Neuvottelut uudesta tulopoliittisesta ratkaisusta lähenevät. Hallitus vauhditti tulopoliittisen teatterin ensimmäistä näytöstä ilmoittamalla päättävänsä mahdollisista veronkevennyksistä vasta sen jälkeen, kun tiedetään syntyykö hallituksen talouspoliittiseen linjaan soveltuvaa ratkaisua vai ei. Tämä pani vauhtia tupoammattilaisiin ja lausuntoja on annettu tuhkatiheään.

Teatteriesityksen ensimmäiseen kohtaukseen kuuluu, että työnantaja ei tarjoa mitään ja työntekijät vaativat sekä reippaita palkankorotuksia että mittavaa veroalea.

Voimakkaiden vientiliittojen työmarkkinasatraappien taas kuuluu käsikirjoituksen mukaan tavoitella ennen muuta vientiteollisuudessa mahdollisesti syntyneen jakovaran kalastamista vain omille jäsenilleen.

Siksi paperi ja metalli vetoavat alakohtaisiin ongelmiinsa, vaikka kysymys on tosiasiassa muun yhteiskunnan kustannuksella tapahtuvasta ahneudesta ja omaneduntavoittelusta.

Esimerkiksi Paperiliiton osalta kysymys on siitä, että liitto haluaa jäsenikseen myös muita kuin paperin tuotantoon osallistuvia työntekijöitä. Kysymys on siis viime kädessä järjestöpoliittinen.

Talous kehittyy nyt suotuisasti. Joillakin aloilla voidaan puhua jopa suhdanteiden ylikuumenemisesta. Tästä huolimatta maassa on yli 400 000 työtöntä.

Työllisyystilanteen parantaminen edellyttää ehdottomasti matalat mutta reaaliset palkankorotukset turvaavan tupon aikaansaamista. Työvoimakustannuksia ei saa päästää käsistä ja inflaatiouhka on torjuttava. Samalla - mutta vain samalla - voidaan alentaa myös sietämättömän korkeaa henkilöverotusta.

Jälleen kerran kysytään: onko maallamme malttia vaurastua?

ILKKA AHTOKIVI