Kanerva: Ulkopolitiikan linjakkuus ja uskottavuus hallitusmuodon lähtökohdaksi



Kansanedustaja Ilkka Kanerva katsoo, että tasavallan presidentillä on jatkossakin oltava suhteellisen vahva asema Suomen ulkopolitiikan johdossa.


Ilkka Kanervan mukaan hallitusmuodon on kuitenkin vastattava myös ulkopoliittisen toimintaympäristön muutoksiin ja kehitysnäkymiin.

- Raja perinteisen ulko- ja sisäpolitiikan välillä on Euroopan unionin jäsenmaissa kieltämättä hämärtynyt. Kun yhteistyö myös ulkopolitiikan alueella syvenee, tulee presidentin toimintamandaatin säilyttäminen ja työnjako hallituksen kanssa hankalammaksi.

- Yhtälainen realiteetti on kuitenkin ulkopolitiikan uskottavuus ja linjakkuus. Siksi tasavallan presidentillä on edelleen oltava keskeinen asema ulkopoliittisessa päätöksenteossa.

- Historiamme on täynnä esimerkkejä siitä kuinka presidentti on sisäisissä ja ulkoisissa kriiseissä kyennyt toimimaan tilanteen vakauttajana. Kulloinenkin hallituspolitiikka on enemmässä määrin poliittisten suhdanteiden varassa. EU-yhteistyö ei mullista ulkopoliittista päätöksentekoamme - ei erityisesti sen ydintä - vaikka se kieltämättä tuo siihen uuden ulottovuuden, joka on pystyttävä sopeuttamaan vahvan presidentin malliin, Kanerva linjaa.

Euroopan unionin yhteinen ulkopolitiikka sekoittaisi tilannetta

- Suomen etujen mukaista esimerkiksi on, että Euroopan unionin ja Venäjän välinen yhteistyö tiivistyy entisestään. Se on omiaan vakauttamaan koko maanosan tilannetta. Tällöin hallituksen vastuu Suomen ja Venäjän kahdenkeskisen yhteistyön määrittelemisessä kasvaa väkisinkin.

- Mikä olisi tasavallan presidentin asema esimerkiksi EU:n puheenjohtajatroikan ja Venäjän johdon välillä pidettävässä kokouksessa silloin kun, Suomi on mukana EU-puheenjohtajistossa, Kanerva kysyy.

Suomi ei varmaankaan ole kovin halukas luopumaan EU:nkaan puitteissa ulkopolitiikan hallitusten välisestä luonteesta.

- Vaikka Euroopan unionin tasavertaisen hallitustenvälisen yhteistyön puitteissa suurempien hartioiden saaminen on enimmäkseen positiivinen asia, on meille tärkeää, että jatkossakin itse päätämme suhteistamme Venäjään.

- Euroopan unionin tulee kehittää yhteistä ulkopolitiikkaansa hallitusten välisen yhteistyön pohjalta siten, ettei yksi jäsenmaa voi estää muiden yhteistyötä.

Presidentin asema eri osa-alueiden summa

- Kokoomuksella on ollut määrätietoinen linja hallitusmuodon kehittämisessä. Eduskunnan asemaa onkin koko ajan vahvistettu. Presidentti Koiviston selkeällä näkemyksellä oli myös oma osuutensa presidentin aseman uudelleen määrittelemiseen. Se työ on nyt kuitenkin pitkälti loppuun viety.

- Presidentti Koivistolla lieneekin ulkopoliitikastamme juontuvista vaatimuksista kokemukseen perustuvia näkemyksiä.

- Joidenkin mielestä presidentin vallan riisuminen on itseisarvo demokratian nimissä: Ajatellaan, että jos ulkopoliittista asemaa ei kavenneta niin vähennetään sitten edes sisäpoliittista vaikutusvaltaa. Se on ongelmallinen lähtölohta.

- Sisäpoliittinen vaikutusvalta heijastuu myös presidentin asemaan ulkopolitiikan alueella. Paitsi, että se tuo valtionpäämiehelle uskottavuutta kollegoidensa piirissä, sisäpoliittiset valtaoikeudet antavat myös vääntövoimaa ulkopoliittisessa päätöksenteossa. Presidentti Kekkonen vei sen äärimmäisyyksiin, mikä heijastuu yhä tämän päivän keskusteluun traumaattisella tavalla.

Mitä sitten olisi tehtävä?

- Hallitusmuodon uudistaminen tasavallan presidentin valtaoikeuksien osalta tulisi mielestäni olla varsin maltillinen. Muutosten kriteeri on Suomen ulkopolitiikan hyöty, vaikka samalla on pohdittava, miten ulkopolitiikkamme toimintaympäristö on muuttumassa. Pelkästään Euroopan unionia silmälläpitäen ei presidentti-instituutiota pidä lähteä ajamaan alas, Kanerva määrittelee.

Euroopan unioni tuuliajolla

Ulkopolitiikan tuntijana Kanerva on myös huolissaan Euroopan unionin kehityksestä. Hänen arvionsa mukaan Euroopan unioni on kasannut eteensä ongelmia joiden ratkaisemiseen tarvitaan selkeämpää näkemystä.

- Unionissa on saman aikaisesti meneillään useita suurprojekteja joiden hallittu läpivieminen vaatii vahvaa johtajuutta ja realismia. Tilannetta olisi nyt syytä rauhoittaa hakemalla selkeyttävää kokonaisratkaisua.

- Laajenemista ei voida toteuttaa ennen tarpeellisia uudistuksia. Koko maanosamme kehittämisen kannalta katsottuna taas unionin laajentuminen vain viiteen hakijamaahan ei riitä.

- Tarvitaan laajempi mutta realistinen ratkaisu, jossa kaikki Keski- ja Itä-Euroopan maat, Baltian maat mukaan lukien, otetaan mukaan yhteistyöhön. Euroopan unionin on siis laajennettava vaikutuspiiriään muutenkin kuin uusia jäsenmaita ottamalla.

Ensin on Kanervan mukaan kuitenkin syytä laittaa oma päätöksenteko ja talousintegraation perusteet kuntoon.

- Vasta sitten otetaan uusia jäseniä. EFTA-maille alunperin suunniteltu ETA-ratkaisu voisi olla Keski- ja Itä-Euroopan maillekin paras ylimenokauden ratkaisu. Ne otettaisiin kaikki siten, tiiviimmin osaksi länttä. Samalla saataisiin kuitenkin lisää aikaa valmistautumiseen niin hakijamaissa kuin unionissakin.

- Tällaisia maltillisia ajatuksia näyttää nyt olevan suomalaisissa tutkijapiireissäkin, sanoo Kanerva viitaten professori Esko Antolan taannoiseen artikkeliin Turun Sanomissa.

JORI ARVONEN
22.8.1997


POLITIIKKA -SIVULLE