Karhusta odottaa ekskursio arkielämään



Minna Karhunen ei jätä politiikkaa, vaan ottaa pikemminkin aikalisän. Tällä kertaa opiskelu, perhe ja kunnallispolitiikka veivät voiton eduskuntatyöstä, mutta Karhunen pitää portin ainakin raollaan. "Voi olla, että pyrin joskus uudestaan, mutta on eri asia pääsenkö", naureskelee arkielämän ekskursiolle lähtevä kansanedustaja.


Minna Karhunen ei luovu kansanedustajuudesta. Kun kollegat käytävällä kysyvät, etkö jatkakaan vaalien jälkeen, hän toteaa, ettei kukaan muukaan automaattisesti jatka. Karhunen luopuu vain ehdokkuudesta.

- Opiskelu oli ykkössyy ja perhe melkein yhtä tärkeä, hän selittää. Kaksivuotias Annina saa seuraa helmikuussa, myöhemmin on määrä paneutua hallintotieteen opintoihin. Mutta hyviin syihin ei kaikkien ole ollut helppo uskoa.

- Minulla on ollut hirveä työ ja tuska pitää keskustelu asiassa, hän puuskahtaa. Yksi syy oli Hesarin viikonlopputoimittajan tekemä otsikointi "Minna jättää turhan joukon". Hän itse ei olisi ikinä sanonut niin.

- En voi sanoa, että täällä oleminen olisi ollut turhaa. Tietyissä paikoissa on voinut jättää kädenjälkensä. Esimerkkinä Karhunen mainitsee viime kaudella rakennuslain pysäyttämisen ja tällä kaudella viehekalastuslain edistämisen. Paljon pientä on syntynyt myös valiokunnissa.

Luopumista raukkamaisena pitänyt kansanedustaja Vuokko Rehnin avustaja tai Nykypäivässä kirjoittanut Kirsi Piha, joka väärin tulkitsi luopumissyynä olleen vallan puutteen, ovat Karhusen mukaan poikkeuksia. Valtaosa ihmisistä on suhtautunut positiivisesti ja ymmärtäväisesti.

Ekskursio arkielämään

- Toivottavasti politiikan sisälläkin voisi elää tavallista elämää, Karhunen huokaisee, mutta myöntää samalla sen olevan melkoisen vaikeaa. Hänen mielestään kansanedustajan kauden pitäisikin rajata kolmeen.

- Olisi hyvä saada aikaan kiertoa. Kahdeksassa tai kahdessatoista vuodessa pystyy antamaan aika paljon panoksestaan.

- Tekee aivan hyvää käydä tämän talon ulkopuolella katsomassa tavallista elämää. Karhunen sanookin, että hänen puolivuotinen äitiyslomansa oli erittäin terveellistä aikaa.

- Kansanedustajille voisikin järjestää arkielämään perehdyttämiskurssin. Tänne on niin helppo eristäytyä muusta yhteiskunnasta. Olisi meidän kaikkien poliitikkojen etu tunkeutua umpiosta ulos.

Eristäytymistä edistää ja kiertoa hidastaa eittämättä avustajajärjestelmä. Karhunen kuitenkin muistuttaa, että istuvien poliitikkojen suosio on niin alhaalla, että vastuuntuntoisen edustajan voi olla vaikea pärjätä populistista uusyrittäjää vastaan.

- Ihmisten parissa liikkuessa on jopa masentavaa kuulla, kuinka epäsuosittuja poliitikot todella ovat.

Sillat eivät pala

Karhunen tähdentää ettei ole halunnut polttaa siltoja takanaan. Politiikka jatkuu Hyvinkäällä, eikä paluu eduskuntaan ole poissuljettu.
- Foorumeita olisi ollut lukuisia, joilla olisi voinut hakkua eduskunnan ja Sauli Niinistön lyttyyn, mutta en ole halunnut niin tehdä.

Karhunen oli jo toimittajana eduskuntaan pyrkiessään nähnyt mihin oli menossa, joten yllätys, sikäli kun sitä oli, ei ollut ylitsepääsemätön.

- Onhan totta, että tällä kaudella vaikuttaminen on ollut vaikeampaa kuin viimekaudella, koska nyt on niin laajapohjainen hallitus. Yhden kansanedustajan räkyttäminen ei heilauta päätöstä suuntaan tai toiseen. Hän myöntää, että tyylit ovat muuttuneet myös puheenjohtajien myötä.

- Sekin on ollut koko ajan tiedossa, että esittämällä omia kannanottoja ei nouse ryhmänjohdon suosikiksi ministerigallupeissa. Tärkeämpää Karhuselle on kuitenkin ollut se, että voi aamulla katsoa itseään peiliin.

Rationalisointia eduskuntaan

Minna Karhunen myöntää, että monet pienet seikat ovat olleet myös tukemassa luopumispäätöstä. Eduskuntatyön rakenteissa on edelleen korjaamisen varaa, vaikka puolessatoista kaudessa onkin paljon tapahtunut. Yksityiskohtana hän mainitsee EU-asioiden käsittelyn.

- Täällä käsitellään hyvin paljon sellaisia EU-komission jo päättämiä direktiivejä, joihin ei voi enää vaikuttaa. Niistä käydään pitkät asiantuntijakuulemiset, vaikka samat asiat on kuultu jo silloin kun ne ovat olleet luonnoksina. Sellaisten EU-asioiden eteen tehdään hirveästi työtä, joissa päätös on jo muodostunut ja virkamiehet ovat jo esittäneet Suomen kannan.

Karhusta myös säälittää monet asiantuntijat, joita juoksutetaan paikalle kertomaan näkemyksiään asioihin, jotka on jo lyöty lukkoon.

- Jostain Lapista tulee paliskuntain yhdistyksen edustaja tänne ja kertoo viidessä minuutissa asiansa kolmelle ihmiselle eikä kukaan tee hänelle lisäkysymyksiä kun kaikki tietävät, että asiassa ei enää ole liikkumavaraa.

Edustajat raportoimaan

Karhunen sanoo, että valiokuntatyöhön olisi syytä omaksua samantyylinen raportointikäytäntöä, joka vallitsee EU-parlamentissa.

- Valiokunta valitsisi raportoijat, jotka selvittävät asian. Sen pohjalta valiokunta kävisi keskustelua ja jos joku on toista mieltä, voisi ottaa itse selvää asiasta.

Erinomaisten tietopalvelujen talossa ja verkottuneessa maailmassa raportointikäytäntö olisi epäilemättä perinteistä valiokuntakuulemista tehokkaampaa niin edustajille, kuin viran puolesta paikalla juokseville virkamiehillekin.

Kun kirjallisten kysymysten on katsottu jo työllistävän virkamiehiä kohtuuttomasti, niin samaa voisi sanoa valiokuntatyöskentelystä, jossa jokaisen pienenkin lakiesityksen joutuu esittelevä virkamies käymään sisälukuharjoituksena läpi valiokunnalle ja ehkä sitä ennen odottamaan vielä tunnin käytävässä.

- Kirjalliset kysymykset ovat sinällään yksi ainoita keinoja tuoda joku uusi asia käsittelyyn. Niissä vain on se huono puoli, että jos ministeri tai valmisteleva virkamies on eri mieltä, niin vastaus on usein yliolkainen.

Asiantuntijuus arvossaan

- Paljon on muuttunutkin jo sinä aikana, jonka minä olen ollut täällä. Työajat ovat inhimillistyneet, kun enää ei ole yöistuntoja.

Paljolti Kokoomuksen ansiosta on viime vuosina alettu myös yhä enemmän painottaa asiantuntijuuden merkitystä, korostaa Karhunen.

- Se on hyvä, sillä kansanedustajille tulee motiivi kehittää itseään omalla valiokunta-alalla asiantuntijaksi kun tietää, että sitä kautta voi menestyä jatkossa.

Vanha seniori- tai seniliteettiperinne on murtunut, kun ministereiksi on valittu Olli-Pekka Heinonen ja Matti Aura tai Ville Itälä perustuslakivaliokunnan johtoon.

Ensinnä se kuitenkin murtui salin istumajärjestyksen myötä, kun puolueen puheenjohtaja liimautui kuin tatti takariviin, naurahtaa Karhunen. Hänen oma rivinsä taas liikkuu vain kaikki tai ei kukaan -periaatteella.

- Juttujen mukaan kepun ryhmässä on jopa äänestetty siitä, kuka pääsee siirtymään eturiviin. Karhunen huomauttaa, että suurissa naapuripuolueissa valiokuntaeteneminenkin edelleen tapahtuu paljolti ikäjärjestyksessä.

Kunnallispolitiikka meni edelle

Asiantuntemuksen korostaminen heijastuu myös poliittisiin virkanimityksiin.
- Tämä hallitus on tehnyt vähemmän niitä kuin yksikään edeltäjänsä.

Osin tähän perustuu myös Karhusen oma opiskelupaine. Virkapaikkaa ei ylioppilaalle onneksi heru aiempien vuosien tapaan, hän naurahtaa. Loppututkinnon puute hiertää kykypuolueen kansanedustajaa.

Muodollista pätevyyttä tarvitaan esimerkiksi kaupunginjohtajan tehtäviin. Hyvinkää kiinnostaa kotiseuturakasta kaupunginhallituksen puheenjohtajaa, vaikkei ainoa kaupunki olekaan.

Hieman kärjistäen hän myöntääkin melkein valinneensa kunnallispolitiikan valtakunnanpolitiikan sijaan.
- Sydämeni olen menettänyt kunnallispolitiikalle. Se on ihmisen lähellä olemista ja ihmisen kokoista politiikkaa. Kunnallispoliittisen vaikuttamisen jäljet näen ympärilläni joka päivä.

PETE PAKARINEN
17.10.1997


POLITIIKKA -SIVULLE