Pääkirjoitus

Päätoimittaja Ilkka Ahtokivi




8.11.1996



Tuettua kilpailukykyä

Valtion ensi vuoden talousarvioesityksessä esitetään, että Suomi maksaa tukea kotimaiselle telakkateollisuudelle. Tätä perustellaan etenkin sillä, että telakkateollisuus voi olla kilpailukykyinen vain telakkatuen myötä. Pohjimmiltaan kysymys on siitä, että tukea on maksettava, koska kilpailijamaatkin tekevät niin.

Suomi on pieni kansantalous. Silti meillä katsotaan olevan varaa maksaa kaikenlaisia yritystukia mitä moninaisimpiin tarkoituksiin. Onneksi Suomi on kuitenkin aina ollut niin pieni kansantalous, että se ei ole tukenut sentään aivan kaikkea maassa tapahtuvaa toimintaa.

Jokainen tuki, joka ei tähtää dynaamiseen ja pysyvään tuottavuuden ja kilpailukyvyn kasvuun, on kilpailutaloudessa väärää politiikkaa. Jatkuva tukeminen ilman, että se tähtää yrityksen todellisen kilpailukyvyn paranemiseen, on paitsi turhaa myös vahingollista.

Alan johtava auktoriteetti, maailmankuulu kilpailukyvyn tutkija Michael Porter on osoittanut, että kansainvälisesti kilpailukykyisimpiä yrityksiä yhdistää se, että ne ovat kotimaassaankin jatkuvan ja kovan kilpailun kohteena. Vain raaka kilpailu pakottaa yrityksen jatkuvasti kehittämään omaa kilpailukykyään.

Mikään ei ole niin helppoa, kuin pysähtyä paistattelemaan päivää ja laiskottelemaan silloin, kun yrityksellä menee hyvin. Mutta sekin päivä tulee, jolloin joku ottaa saavutetun kilpailukyvyn kiinni ja pakottaa yrityksen taas taistelemaan kilpailukyvystään. Liian usein ensimmäiseksi keinoksi valitaan heti henkilökunnan vähentäminen - se kun on kaikkein yksinkertaisinta.

Siksi tukipolitiikassa pitäisi olla erittäin varovainen. Varsin karmea osoitus siitä on maataloutemme, joka nyt joutuu sopeutumaan pakon edessä eurooppalaiseen tukitasoon. Tämä raunioittaa kymmeniä tuhansia maatiloja, joiden kilpailukyky pääsi rapautumaan maalaisliitto-keskustapuolueen rakentaman tukiviidakon syövereissä.

ILKKA AHTOKIVI


ETUSIVULLE