Suomen markka kytketään valuuttamekanismiin tänä syksynä

Mikä ihmeen ERM?



Julkisuudessa puhutaan vilkkaasti Suomen mahdollisesta jäsenyydestä EU:n talous- ja rahaliitossa EMU:ssa ja samalla markan arvon kytkemisestä EU-maiden valuuttakurssimekanismiin ERM:iin. EMU ja ERM menevät helposti sekaisin, mutta todellisuudessa kyse on kahdesta eri asiasta.


Rahaliitto EMU kuuluu EU:n tulevaisuuteen, kun taas ERM edustaa EU-maiden jo vuodesta 1979 lähtien jatkunutta valuuttakurssiyhteistyötä. Yhteys EMU:n ja ERM:n välille syntyy siitä, että kuuluminen ERM:iin määriteltiin alun perin yhdeksi sisäänpääsykriteeriksi unionin yhteiseen rahaan.

Euroopan unionin valuuttapoliittinen yhteistyö sai alkunsa Euroopan valuuttajärjestelmän EMS:n perustamisesta vuonna 1979. EMS käsittää kolme elementtiä:

  • laskennallinen valuuttayksikkö ecu (tai euro)
  • valuuttakurssimekanismi ERM
  • EMS-maiden keskuspankkien rahoitustukijärjestelyt.
Ecu on kaikkien EU:n "vanhojen" jäsenmaiden valuutoista - mukaan lukien ERM:iin kuulumattomat maat Kreikka, Italia ja Iso-Britannia - muodostettu valuuttakori, jota käytetään mm. EU:n budjetoinnin ja kirjanpidon rahayksikkönä ja jonka avulla valuuttakurssijärjestelmä ERM:ssä lasketaan siihen kuuluville valuutoille kahdenväliset kurssit. Ecu-korin painoja tarkistettiin alun perin määräajoin, mutta Maastrichtin sopimuksessa ecu-korin koostumus "jäädytettiin", minkä vuoksi vuonna 1995 liittyneiden Itävallan, Ruotsin ja Suomen valuuttoja ei ole otettu siihen mukaan.

Velvoitteita ja tukea

Valuuttakurssimekanismi ERM:n toiminta perustuu siihen, että järjestelmään kuuluvien valuuttojen kurssit on sidottu toisiinsa tietyn vaihteluvälin puitteissa. ERM:iin kuuluu tällä hetkellä kymmenen EU-maata. Järjestelmän ulkopuolella ovat Kreikka, syksyn 1992 jälkeen Italia ja Iso-Britannia sekä uusista EU-maista Ruotsi ja Suomi.

Useimpien ERM-valuuttojen arvo saa vaihdella nykyään ±15 % suhteessa muihin järjestelmään kuuluviin valuuttoihin. Vuoteen 1993 asti käytössä ollut kapea ±2,25 %:n vaihteluväli on voimassa vain Saksan ja Alankomaiden valuuttojen kesken.

Jos jonkin ERM-valuutan arvo suhteessa mihin tahansa muuhun järjestelmään kuuluvaan valuuttaan uhkaa valuuttamarkkinoilla ylittää vaihteluvälin rajan, on ERM-keskuspankeilla ehdoton velvollisuus ao. valuutan tukiostoin tai -myynnein - eli ns. markkinainterventioiden avulla - palauttaa valuutan arvo vaihteluvälin sisälle.

EMS:in rahoitustukijärjestelyt ovat luottoja, jotka on tarkoitettu ERM:n toiminnan varmistamiseen ja jäsenmaiden vakavien maksutaseongelmien selvittämiseen. Jäsenmaan keskuspankki voi saada periaatteessa rajattomasti ns. hyvin lyhyttä rahoitustukea toiselta keskuspankilta valuuttakurssin vakauden edellyttämien interventioiden rahoittamiseksi.

Valuutan devalvointi ja revalvointi eli valuutan keskuskurssien muuttaminen voi ERM:ssä tapahtua vain järjestelmään kuuluvien maiden yhteisellä sopimuksella. Pienehköjä kurssimuutoksia ERM:ssä toteutettiin järjestelmän alkuvaiheessa 1980-luvun alkupuolella melko usein. Varsin pian niihin alettiin kuitenkin suhtautua yhä kriittisemmin. Ennen syksyn 1992 valuuttakriisiä varsinaisia kurssikorjauksia tehtiin ERM:n sisällä edellisen kerran vuoden 1987 alussa.

Ecu-kytkennän paluu?

Suomen vuosina 1991–92 soveltama yksipuolinen ecu-kytkentä poikkesi useissa kohdin ERM-jäsenyydestä. Markan kurssi oli kytketty ecun arvoon Suomen yksipuolisella päätöksellä, eikä kurssia määriteltäessä kysytty EU-maiden mielipidettä asiasta. Lisäksi markalle määrätty vaihteluväli koski ainoastaan markan ja ecun välistä kurssia. ERM:iin kuuluvalla valuutalla on sitä vastoin vaihteluväli suhteessa jokaiseen muuhun järjestelmään kuuluvaan valuuttaan erikseen.

Vastuu ecun markkakurssin pysymisestä vaihteluvälin sisällä oli yksinomaan Suomen Pankilla, eikä Suomi ollut EMS:n rahoitustukijärjestelyjen piirissä. Olennainen ero ERM-jäsenyyden ja yksipuolisen ecu-kytkennän välillä koski valuuttakurssimuutoksia. ERM:ssä keskikurssien muuttamisesta on sovittava ERM-maiden yhteisellä päätöksellä. Suomessa päätösvalta ecun markkakurssin muuttamisesta oli yksinomaan Suomella.

Pääsylippu talous- ja rahaliittoon

Maastrichtin sopimuksessa valuuttakurssin vakaus on yksi kriteeri, jonka perusteella vuonna 1998 on määrä arvioida jäsenmaan kelpoisuutta rahaliittoon (EMU) eli EU:n yhteisen rahan alueeseen. Pääsy edellyttää sopimuksen mukaan, että "jäsenvaltio on noudattanut EMS:n valuuttakurssijärjestelmässä määrättyjä tavanomaisia vaihteluvälejä ilman, että sillä on ollut merkittäviä paineita, ainakin kahtena viimeisenä tarkasteluajankohtaa edeltävänä vuotena."

Sopimustekstin ei tosin enää katsota ehdottomasti edellyttävän muodollista jäsenyyttä ERM:ssä, koska vuosien 1992–93 valuuttakriisin jälkeen käyttöön otettua ±15 %:n vaihteluväliä ei enää voida pitää "tavanomaisena". Lopullinen tulkinta tästä sopimuskohdasta tehdään kuitenkin poliittisella päätöksellä, ja tämän vuoksi ERM-jäsenyyttä on myös Suomessa pidetty tarpeellisena "henkivakuutuksena" siltä varalta, että pääsemme EMU:n jäseneksi.

EERO WARONEN
20.9.1996
Kirjoittaja on Postipankin viestintäjohtaja


OTSIKKOSIVULLE