Päätoimittaja Ilkka Ahtokivi
Vaalivälikysymys
Suomen keskusta on jättänyt normaalin vaalivälikysymyksensä. Tällä kerralla se koskee ”kansakunnan jakamista kahtia”. Keskusta on jälleen etsimässä erilaisia yhteiskunnan jaotteluja. Nyt - tosin varmuuden vuoksi - on otettu mukaan kaikki mieleen tulleet luokat: työttömät, veroratkaisusta hyötyneet, syrjäseudulla asuvat ja jopa kaikki maan kuntalaiset.Keskustan esille nostamat asiat jäävät ilmaan heittelyksi. Keskusta näkee vastakkainasettelua kaikkialla. Pääoppositiopuolueen argumentaation ainoa kantava voima näyttää olevan kahtiajakojen etsiskely. Keskusta koettaa epätoivon vimmalla yhdistää alkiolaisia juuriaan kannatuksensa maksimoimiseen. Sehän on aina ollut - ja on - keskustan elinvoima.
Milloin keskusta myöntää, että tuloloukkujen purkamisessa on pohjimmiltaan kysymys työn tekemisen kannustamisesta? Milloin se myöntää, että työn teon esteiden alentaminen merkitsee ennen kaikkea verokiilan pienentämistä tuloverokevennyksin? Ilmeisesti ei milloinkaan.
Suomen keskusta koettaa välikysymyksellään puhutella yrittäjiä ja työttömiä unohtamalla palkansaajat. Työttömät ja työssäolevat eivät kuitenkaan ole tiettävästi keskenään luokkasodassa.
Tärkeämpää kai olisi kaikkien kansalaisryhmien ja alueiden aseman turvaaminen. Tarvitsemme niin eläviä kaupunkeja kuin maaseutuakin. Sitä paitsi maaseudun ja kaupunkien elinkeinot ja asukkaat tarvitsevat ja täydentävät toisiaan.
Elämä on jatkuvan muutoksen hyväksymistä. Se on evoluutiota paitsi geneettisesti, myös ja ennen muuta, myös henkisesti. Miksi jäädä vanhoihin asemiin tekemään keinotekoisia vastakkainasetteluja?
Vanhoissakin luulisi olevan vaivaa riittämiin.
ILKKA AHTOKIVI
