Suuri jihad - Pyhä Sota - on kilvoittelua itsensä kanssa
Islam koostuu kymmenistä lahkoista
Arabit ja muslimit ovat kautta historian pyrkineet esiintymään yhtenäisenä voimana, jota yhdistää yhteinen uskonto islam. Islam ja arabimaailma eivät ole lainkaan niin yhtenäisiä kuin arabit itse antavat ymmärtää ja länsimaissa usein kuvitellaan.Islamilaisen ja arabimaailman välille on jo tehtävä ero. Islamilaiseen maailmaan kuuluu alueita Pohjois-Afrikasta, Lähi- ja Keski-Idästä sekä Kaakkois-Aasiasta. Arabin määrittely onkin jo huomattavasti vaikeampaa, joskaan määritelmiä ei ole yhtä paljon kuin kamelille eri sanoja arabian kielessä (niitä on laskettu olevan yli 5000). Eräs tutkija onkin leikkisästi määritellyt arabin kamelin loiseksi.
Profeetta Muhammedin määritelmän mukaan arabeja ovat arabian kieltä puhuvat henkilöt. Esimerkiksi iranilaiset siis eivät ole arabeja. Toisen määritelmän mukaan arabi on henkilö, joka puhuu arabiaa ja tuntee olevansa arabi, joka kokee historiansa ja kulttuurinsa omaksi perinnökseen.
Olla arabi ei siis ole rotukysymys vaan tunne- ja kulttuurikysymys. Arabi sana tavataan jo assyyrialaisissa piirtokirjoituksissa ja Raamatussa tarkoittamassa beduiineja.
Islamissa yli 70 lahkoa
Islamissa on yli 70 erilaista lahkoa mutta pääsuuntaukset ovat shiialaisuus ja sunnalaisuus. Sunnalaisia on noin 85 prosenttia muslimeista ja loput ovat shiialaisia. Nämä kaksi ovat käyneet toisiaan vastaan voimakasta propagandasotaa, joka voimistui etenkin Irakin ja Iranin välisen sodan aikana 1980-88.Propagandassaan Irak leimasi iranilaiset oikean islamin vihollisiksi. Tendenssinä on ollut lyödä ei-arabialainen leima shiialaisuuteen. Sunnalaisuuden periaatteet muodostuivat vasta 1000-luvulla abbasidikalifien vastavetona shiialaisuudelle.
Muhammedin kuoltua hänen seuraajinaan toimivat ”oikeaan johdetut kalifit”. Kalifi Alin aikana (656-661) muodostui häntä kannattava puolue. Toinen vallasta taisteleva puolue ryhmittyi Shia Muawiyyan taakse.
Ali murhattiin ja Alin pojat Al-Hasan ja Al-Husain luopuivat kalifin arvosta. Al-Hasan murhattiin 669 ja Al-Husain kieltäytyi vannomasta uskollisuuden valaa vuonna 680 kalifiksi tulleelle Yazidille. Husain joutui taisteluun Yazidin kanssa ja Kerbelan luona Husain tapettiin ja hänen joukkonsa lyötiin.
Politiikasta uskontoon
Kerbelan taistelu muutti shiialaiset poliittisesta uskonnolliseksi ryhmäksi. Shiialaisten pyhäksi kaupungiksi tuli Kerbela, joka sijaitsee nykyisen Irakin alueella.Jo noin vuonna 660 syntyi ensimmäinen varsinainen islamin uskonnollinen lahko kharijiitit, joita on nykyisin Omanissa ja Sansibarissa nimellä ibadiitit. Shiialaisten keskeinen opinkappale on käsitys imaamista. Sunnalaisille imaami on vain rukouksen johtaja, mutta shiialaisille todellinen karismaattinen johtaja, kuten ajatollah Khomeini.
Imaami voi antaa jumalallista ilmoitusta ja hänen on oltava Alin jälkeläinen, sillä jumalallinen substanssi periytyy vain Alin jälkeläisille. Imaami, samoin kuin paavi, on erehtymätön ja synnitön.
Messias-uskoa
Shiialaisuuteen kuuluu myös eskatologisia piirteitä, jotka ovat mahdollisesti peräisin kristinuskosta. Shiialaiset odottavat Mahdia, joka on kätköön mennyt tai kadonnut imaami. Mahdi on messiaaninen henkilöhahmo, joka tuo tullessaan hurskauden maailmaan.Vähemmistö asemansa vuoksi islamilaisessa maailmassa on shiialaisuuteen kehittynyt taquiyya-periaate, jonka mukaan jokaisella on oikeus suulla tunnustaa mitä tahtoo, kunhan sisimmässään on shiialainen.
Myös shiialaisuus on jakautunut useisiin lahkoihin. Maltillisin ja lähimpänä sunnalaisia on zaidiyya-lahko, joka ei katso, että Alin jälkeläisillä on jumalallinen substanssi eivätkä he myöskään usko Mahdiin. Jemenin alueella oli vuoteen 1962 saakka zaidiyyalainen valtio.
Shiialaisuuden suurin ryhmittymä on imaamiitit, jonka opin mukaan kadonnut imaami (Mahdi) oli 12. imaami Muhammed. Imaamiittisuus tuli vuonna 1501 Persian valtion uskonnoksi safavidi-dynastian toimesta ja on sitä yhä. Irakin väestöstä lähes puolet on näitä shiialaisia.
Se, miksi Irania vastaan käydyn sodan aikana shiialaiset olivat lojaaleja Saddamille, johtunee osittain hänen rautaotteistaan ja baath-puolueen ateistisuudesta. Baath-puolue ei teoriassa suosi kumpaakaan ryhmää. Mahdollisesti myös taquiyya-periaatteella on tässä osuutensa. Imaamiittien kaksi haaraumaa ovat alaviitit, joiden opissa on paljon islamille vieraita kristillisiä piirteitä ja shaikhit, joista on haarautunut bahailaiset.
Ismailiittien opin mukaan kadonnut imaami oli 7. imaami. Ismailiitit tekivät voimakasta käännytystyötä 800-luvulla ja sen huomattavin haarauma fatimidit valtasivat Egyptin 900-luvulla. Seitsenshiialaisuutta ei katsota islamiin kuuluvaksi. Ismailiittien lahkosta on puolestaan eriytynyt druusien ja nizariittien lahkot.
Lain tulkinnassakin lukuisia koulukuntia
Sharian, perinnäisen Koraaniin perustuvan islamilaisen lain, koonti aikana 700-900-luvuilla oli runsaasti eri lainopillisia koulukuntia (700-luvulla yli 500), joista neljä vakiintui nykyisiksi koulukunniksi. Sunnalainen oppi kirjoitettiin ensi kerran kuitenkin vasta 1000-luvulla Bagdadissa. 1300-luvulla vakiintuivat lopulta sunnalaiset hanafiittinen, malikiittinen, shafi'iittinen ja hambaliittinen koulukunta.Näistä jyrkin on mm. Saudi-Arabiassa vallalla oleva hambaliittinen koulukunta. He noudattavat Shariaa tunnontarkasti. Malikiittien tukialuetta on Pohjois-Afrikka ja shafi'iittinen koulukunta vaikuttaa islamilaisen maailman itäosissa. Hanafiittinen koulukunta on mainituista vapaamielisin ja se on ollut vallalla merkittävimmissä islamilaisissa valtioissa, kuten abbasidikalifaatissa ja osmanien Turkissa.
Jihad - kaksi pyhää sotaa
Pyhä Sota oli islamin uskon kuudes peruspilari uskontunnustuksen, rukouksen, almujen annon, paaston ja Mekkaan suuntautuvan pyhiinvaelluksen ohella.Jihadissa on erotettavissa suurempi jihad, joka on kilvoittelua itsensä kanssa. Pienempi jihad on se Pyhä Sota, joka länsimaissakin tunnetaan. Islamin peruspilarina jihad on nykyisin vain Sansibarin ibadiiteilla ja joillakin muilla lahkoilla. Pyhä Sota on kuitenkin edelleen kaikkien islamilaisten ehdoton velvollisuus.
Viitteet Koraanissa Pyhästä Sodasta ovat vasta Medinan aikaisissa suurissa. Vuonna 622 mekkalaiset karkottivat Muhammedin kaupungistaan ja Pyhä Sota syntyi ehkä Muhammedin katkeruudesta Mekkaa kohtaan.
Pyhä Sota on yksi arabien ekspansion osaselittäjä 600-700-luvuilla. Uskonto oli joukkoja yhdistävä tekijä, jota ilman mittavat valloitukset eivät olisi olleet mahdollisia. Samaa kaavaa noudatetaan edelleen, joskin vääräuskoinen jihadin kohde voi olla nykyisin myös islamilainen.
Viimeisin suuri pyhä sota - Saddamin hyökkäys
Tammikuussa 1991 Saddam Hussein kutsui koolle islamilaisen konferenssin Bagdadiin. Yli 250 islamilaista teologia vastasi kutsuun. Saddam sai oikeutuksen Pyhään Sotaan Koraanin 2. suuran 191. jakeen perusteella.Vastapuolella Saudi-Arabian Mekassa sheikki Tantawi, Egyptin mufti, julisti Pyhän Sodan Saddamia vastaan myöskin Koraani kädessään. Irakilaiset olivat oikean uskon pettureita.
Sheikki Gadd al-Hakk Ali Gadd al-Hakk, Kairon Azhar-yliopiston suurimaami, kutsui Saddamin toimia rikokseksi. Kun Saddam kutsui - ja kutsuu - amerikkalaisia vääräuskoisiksi ja islamin vihollisiksi, joiden käsistä Mekka ja Medina on vapautettava, selittävät vastapuolen teologit, että profeetta Muhammedkin turvautui useita kertoja vääräuskoisten, jopa juutalaisten apuun.
ILKKA AHTOKIVI
20.12.1996
