Poliittista historiaa multimediana

CD-ROM sisältää yli 70 animaatiota, yli 25 videojaksoa, yli 700 valokuvaa ja piirrosta, yli 150 000 sanaa ja kolme tuntia ääntä. Sen luvataan pyörivän varsin vaatimattomassa laiteympäristössä (386DX/33MHz). Multimediaominaisuudet kuitenkin vaaditaan.

Siispä oitis asentamaan toimittajatuttavalta lainattu Helsinki Median multimediahistoria kotikoneeseen ja odotukset ovat suuret. ”Avaa CD-ROM historia ja koe, kuinka menneet aikakaudet piirtyvät eteesi loistavan visuaalisena, interaktiivisena kokonaisuutena.” Luvassa on valmistajan mukaan ”verraton tietolähde” niin koteihin kuin kouluihinkin.

Ohjelma asentuu käden käänteessä ja eteen avautuu näyttävä, joskin aluksi hieman epäselvä graafinen käyttäjäliittymä. Siitäpä sitten klikkailemaan ja mitäpä eteen avautuukaan?

Näyttävää ja kaunista

Ei hätää. Tuotteen mukana toimitetaan Helsinki Median teknisen tuen puhelinnumero, josta luvataan apua kaikkiin vaivoihin. Soitto tekniseen tukeen paikallispuhelun hinnalla ja kymmenen minuuttia odotusta, koska soittajia tuntuu olevan paljon muitakin.

Odotuksen jälkeen puhelimeen vastaa tekninen tukihenkilö, joka ei osaa vastata yhteenkään kysymykseeni. Ottaapahan kuitenkin ylös yhteystietoni, koska niin on kuulemma kehotettu tekemään. Tästä suivaantuneena päätän haukkua tuotteen aivan kelvottomaksi.

Kirjoitan valmiiksi katkeran arvostelun mokomasta historiarommista. Asia suimii vielä senkin jälkeen niin, että jupisen asiasta Akateemisen Kirjakaupan atk-osastolla, jossa asioin muissa asioissa. Ystävällinen myyjä kehottaa ottamaan yhteyttä Helsinki Mediaan ja antaapa vielä kaiken kukkuraksi oikeat yhteystiedot.

Soitan Helsinki Mediaan ja manaan historiarommin alimpaan kattilaan. Eipä aikaakaan, kun minuun ottaa yhteyttä ystävällinen ja asiallinen Hannu Järvinen. Hän kuuntelee jupinani ja suorittaa diagnoosin: CD-ROM on mahdollisesti likaantunut esimerkiksi sormenjäljestä. Tähän viittaa kuulemma se, että juuri Suomen osuus on lisätty käännösvaiheen lopussa ja se sijaitsee levyn ulkoreunalla.

Tätähän minä en usko, sillä toimittajaystävältä lainaamani levy on aivan uusi. Etten tekisi Helsinki Medialle vääryyttä, tutkin kuitenkin levyn alapinnan huolellisesti kirkkaassa valossa. Ja sieltähän jonkun räppäkäpälän rasvainen sormenjälki loistaa kuin Naantalin aurinko.

Puhdistan levyn ja sehän toimii moitteettomasti. Nytpä siis uudelleen ja objektiivisesti sen sisältöä tutkimaan. Odotukset ovat korkealla, koska Helsinki Median uusin tuote perustuu maailman johtavan multimediatalon Dorling Kinsleyn teokseen ”Eyewitness History of The World”.

Ei niin kattava kuin luvataan

Seuraavaksi perehdyn kommunismiin. Lenin toki tunnetaan. Saan tietää myös, että Leninin työtoveri Lev Trotski tapettiin aikanaan jääpiikillä. Mutta mitä ihmettä? NKP:n pitkäaikainen pääideologi Suslov ei ole tältä rompulta tavattavissa. Myöskään todellista kommunistivaikuttajaa Otto-Ville Kuusista ei tunneta.

Sotahistorian opinnoissani saan kuulla selostuksen siitä, miltä taistelukaasuhyökkäyksen silminnäkijästä tuntuu. Perehdyn aseistuksen historiaan aina varsijousista atomipommiin. Ohjuksistakin on oma osastonsa, jossa ylistetään erityisesti Exocet-ohjusta, mutta Persianlahden sodassa poliittisesti suurta roolia näytellyttä Patriot-ohjusta en löydä.

Toisen maailmansodan poliittiset johtajat tunnetaan. Samoin panssarikenraalit Rommel ja Montgomery, mutta todelliset sodanjohtajat eli strategit eivät ole mukaan mahtuneet. Jodl ja Halder ovat jääneet unholaan.

Noidun noituutta

Kovin on pintapuolinen yleisesittely. Noituutta ja taikuutta ei eroteta toisistaan, vaikka aikalaiset sen tekivät. Kaikkia noitia pidetään paholaisen liittolaisina, mikä ei ole historiallisesti totta. Tosiasiassa hengenmiesten kehittämä oppi noidan ja paholaisen liitosta näytteli sittenkin pienehköä osaa monissa maissa kuten esimerkiksi Suomessa ja Englannissa.

Tarkempi tietoisku annetaan vain Salemin noitaoikeudenkäynneistä, jotka käytiin nykyisessä USA:ssa. Ne sattuvat kuitenkin olemaan yleisessä mittakaavassa hyvin pienet ja samalla monessa suhteessa poikkeukselliset noitavainot. Ensinnäkin kyse oli viimeisestä paholaisoikeudenkäynnistä ja sekin oli varsinaisiin vainoihin nähden pienehkö.

Eurooppalaisista massaoikeudenkäynneistä romppu ei tiedä juuri mitään, vaikka noitavainot olivat erityisesti eurooppalainen ilmiö. Uusimpia tutkimustuloksia ei ole käytetty hyväksi. Tämä on omituista, sillä maailmalla noitavainot ovat hyvin populaari asia. Useita uusia tutkimuksia ilmestyy vuosittain.

Katsastan vielä noituuden avainvuodet, joista tiedän jo etukäteen varmuudella löytyvän virheitä. Ja niitähän toki löytyy.

Erääksi avainvuodeksi on valittu 1563, jolloin noituudella surmaaminen säädetään kuolemanrangaistuksen alaiseksi Englannissa. Mikä ihmeen avainvuosi se oli? Tosiasiassa noituudella surmaaminen on ikivanha rikos, josta lienee rangaistu kuolemalla kautta aikojen. Ruotsissakin se kirjattiin lakiin jo 1350-luvulla.

Toinen avainvuosi on muka 1585, jolloin eräässä saksalaisessa kaupunkivaltiossa käydään reippaanlaiset noitavainot. Käydään toki, mutta kokonaisuuden kannalta tieto on täysin irrelevantti.

Vuonna 1684 taas hirtetään viimeinen noita Englannissa. Saattaa olla totta, mutta kuolemanrangaistuksia annettiin ja pantiin täytäntöön muualla vielä myöhemminkin. Taas on sattunut arpomalla valittu avainvuosi.

1690-luvun alle on kirjattu tieto, että Suomessa viedään oikeuteen 710 noituudesta syytettyä vuosina 1500-1699. Tämä kuulostaa tutulta, sillä luku on alkuperin peräisin omasta oikeushistorian gradustani vuodelta 1984, josta se on kopioitunut joihinkin suomalaisiin tietosanakirjoihin. Tämäkin tieto on kuitenkin väärä.

Filosofian tohtori Marko Nenonen kertoo väitöskirjassaan vuodelta 1992, että todellinen luku Nenosen ja minun yhteisen tapaus tapaukselta kootun tietokannan mukaan oli yli 1100. Yhteisessä kirjassamme ”Synnin palkka on kuolema” vuodelta 1994 taas toteamme, että varmoja tapauksia oli noin 1200 ja arvioimme kokonaismääräksi noin 2000 syytettyä.

Suomen historiassa puutteita

CD-ROM HISTORIA on puutteistaan huolimatta kelpo tavaraa. Kun kaikki ei mahdu yhdelle rompulle niin ei mahdu.

Rohkenen suositella tuotetta etenkin nuorille historian harrastajille. Romppu sopii hyvin myös opetuksen tukimateriaaliksi. Myös tietokonefriikki historianharrastaja saa siitä runsaasti tietoa ja iloa irti ja saattaapa joku sitä kokeileva tulla jopa multimediariippuvaiseksi.

Helsinki Media on julkaissut CD-ROM multimediapaketit myös aiheista: ”Luonto”, ”Tiede” ja ”Mukana maku”, joista jälkimmäinen on tietopaketti liharuoista ja niiden valmistamisesta. Toivottavasti uusia suomenkielisiä multimedioita tulee lisää.

CD-ROM Historian asennusohjelman mukana tulee myös purkuohjelma, joka samalla poistaa järjestelmään tekemänsä muutokset. CD-ROM historiasta pääsee halutessaan myös helposti eroon.

Mukana seuraava ”Lue minut” -tiedosto auttaa asennusongelmissa. Ohje on selkeä ja varsin perusteellinen. Lukemalla sen huolellisesti olisin mahdollisesti ymmärtänyt puhdistaa levyn ilman opastustakin.

CD-ROM Historian suositushinta on 595 mk.

TIMO KERVINEN
20.12.1996